Ilona Elisabet Rytkönen
Perustiedot
s. 1962, Kerava
Taidemaalari
Asuinpaikka: Jämsänkoski
Yhteystiedot
Puhelinnumero: 040 9131661
Sähköposti: ilona.rytkonen@gmail.com
Oma esittely
Artist statement
Ilona Rytkönen (s.1962, asuu ja työskentelee Jämsänkoskella)
Kuva- ja tilataiteilija
Ihminen, muu luonto, maailmankaikkeus ja materia etsiytyvät teoksiini. Useimmiten ne kytkeytyvät teoksissani toisiinsa jollakin tasolla. Myös arvoitukseksi jäävä teos on osa sen sisältöä.
Taiteeni ei pyri julistamaan vaan nostamaan esille asioita, jotka puhuttelevat itseäni. Haluan jakaa ajatuksiani visuaalisin keinoin. Jotta ajatuksia voi vaihtaa toisten ihmisten kanssa, on teosten oltava esillä mm. näyttelyn, sosiaalisen median ja taideyhteisöön kuluvien tapahtumien avulla. Teosten julkisuus mahdollistaa yleisön osallistumisen näkemällä, kohtaamalla, miettimällä, etsimällä, toteamalla.
Teosten kauneus ei ole itseisarvo.
Olen jatkuvasti erityisen kiinnostunut ihmisestä, hänen tunteistaan, olemuksestaan ja eleistään sekä siitä, miten hän asettuu maailmaan, vaikuttaa ympäristöönsä, läheisiinsä ja tulevaisuuteen. Ihminen, tai ihmisen jälki, on useimmiten mukana näkyvänä tai näkymättömänä osana teosta.
Mystinen, symbolinen ja sisäisellä tunteella ladattu tekeminen on minulle tärkeämpää kuin dokumentoiminen, tai vaikkapa perinteinen muotokuvamaalaaminen. Useimmat tilateokseni syntyvät pitkän ajan kuluessa, joten niillä ei oikeastaan voi olla muuttumatonta valmistumisvuotta. Jotkin teoksen osat voivat olla eri tehtävissä useaan kertaan läpi elämäni ajan ja synnyttää uuden teoksen.
Työskentelyn aikana ilmestyvä yllättävä muutos, kuten kokonaan muuttuva aihe, muoto, valo tai varjo hämmästyttää ja hämmentää. Se, mikä saa jäädä lopulliseen teokseen, on itselleni antoisinta työskentelyprosessissa.
Pyrin mahdollisuuksien mukaan esittämään taidettani ja perimmäistä taiteilijuuttani kokonaisuutena sekä rajoittamattomana. Taiteeni on sisäsyntyistä, osa minua. Työaikaa on eläminen, vaikka työhuoneessa olenkin säännöllisesti. Teokseni ovat syntyneet kuviteltujen tai todellisten ihmisten ja tapahtumien, osa omien kokemusteni ja unien pohjalta. Pääasiassa teosteni prosessit ovat sattumien seurausta. Sarjallisissa teoksissa ja näyttelysuunnitelmissa pyrin kuitenkin yhtenäiseen kokonaisuuteen.
Keskeisiä tekniikkojani ovat öljyväri, pastelli, lyijykynä, mustemaalaus, sekatekniikka, esinekooste ja tilateos. Yhdistelen myös eri teoksia (tai niiden osia ja toisintoja) osaksi uutta kokonaisuutta, toisinaan tilapäisesti, toisinaan pysyvästi.
Otteita taiteestani kirjoitetuista teksteistä:
"Sateen jälkeen (2019) vaikuttaa herkältä liikkeen, värin, valon ja tunteen tutkielmalta. Rytkösen teoksille tyypillistä on tilan antaminen katsojalle sitä kautta, että teokset eivät hae viimeisteltyä suljettua vaikutelmaa, vaan ovat kuin itse tunteen kuvia; liikkuvia, vaihtuvia, hetkellisiä.
Teoksesta tuli minulle henkilökohtaisella tasolla ikoninen jo heti ensi katsonnalla(…). Rytkönen saa sen inhimillisen abstraktin syyskuisen tunteen heräämään, ei vangittuna kuten valokuvassa, vaan jatkumaan kuten maalauksessa.
Kuivapastellityössä Sateen jälkeen on suuret maalaukselliset vedot, vaikka tekniikkana on kuivapastelli. Siinä on kerroksellisuutta, ja vaikka jälki on osin horisontaalisesti raapivaa tai vertikaalisesti suurieleistä ja laatikkomaista, niin teos itse on hyvin elossa.(...) Tuntuu kuin pieni melankolia ja kuitenkin kyky aistia kauneutta sekoittuisivat herkissä raapivissa vedoissa: kuin tunteen säröjä, jotka sekoittuvat hetkeen. Se mitä kuva esittää on realismia: sateen jälkeinen katu, mutta se, miten kuva sen näyttää, on sentimentalismia.
Aihe, taiteen tekemisen filosofia ja tekniikka tekevät Rytkösestä erikoisen taiteilijan. Aiheet ovat usein jotakin totuttua: ihminen, kasvot tai maisema. Niiden arkisuus on realismia, tekniikka taas lähestyy taidetta kuin abstraktia ekspressionismia impressionistisin vedoin. Rytkönen katsoo taiteessaan sekä sisäänpäin että ulospäin. Mutta sisäinen antaa näkyvälle sävyn, liikkeen ja tunteen."
Saara Heikkilä, (2019)
Kirjoittaja on taidehistorian maisteriopiskelija sekä vapaa taidekirjoittaja.
Kuvataidekriitikko Hannu Castrénin essee (2012):
”MAALAAMINEN ON VIMMAISTA JA JATKUVAA”
(…) maalarilla on paitsi voimakas suhde taiteen traditioon myös kyky soveltaa sitä haluamallaan tavalla.
(...)
Maalausten realismi aivan kuin herättää katsojan mielenkiinnon, jonka jälkeen hän on valmis antautumaan taiteilijan todelliselle pyrkimykselle. (...)
Realismi ja symbolismi, pinta ja syvyys, eivät esiinny Ilona Rytkösen maalauksissa toistensa vastakohtina.
(…) hänen persoonastaan saattaa syntyä vaikutelma, että hän taiteilijana voisi hyvinkin olla ekspressionisti. Johtopäätös ei ole oikea, mutta ei aivan vääräkään. (…)Ekspressiivisellä lähestymistavalla on oma osuutensa prosessissa, jossa ennalta suunniteltu työskentelytapa sulautuu intuitiiviseen ja emotionaaliseen ilmaisuun.
(…)
Kuvataidekriitikko Hannu Castrén 24.9.2012
http://www.ilonas.fi
http://www.ilonas.fi/artist.html
Ilona Rytkönen (s.1962, asuu ja työskentelee Jämsänkoskella)
Kuva- ja tilataiteilija
Ihminen, muu luonto, maailmankaikkeus ja materia etsiytyvät teoksiini. Useimmiten ne kytkeytyvät teoksissani toisiinsa jollakin tasolla. Myös arvoitukseksi jäävä teos on osa sen sisältöä.
Taiteeni ei pyri julistamaan vaan nostamaan esille asioita, jotka puhuttelevat itseäni. Haluan jakaa ajatuksiani visuaalisin keinoin. Jotta ajatuksia voi vaihtaa toisten ihmisten kanssa, on teosten oltava esillä mm. näyttelyn, sosiaalisen median ja taideyhteisöön kuluvien tapahtumien avulla. Teosten julkisuus mahdollistaa yleisön osallistumisen näkemällä, kohtaamalla, miettimällä, etsimällä, toteamalla.
Teosten kauneus ei ole itseisarvo.
Olen jatkuvasti erityisen kiinnostunut ihmisestä, hänen tunteistaan, olemuksestaan ja eleistään sekä siitä, miten hän asettuu maailmaan, vaikuttaa ympäristöönsä, läheisiinsä ja tulevaisuuteen. Ihminen, tai ihmisen jälki, on useimmiten mukana näkyvänä tai näkymättömänä osana teosta.
Mystinen, symbolinen ja sisäisellä tunteella ladattu tekeminen on minulle tärkeämpää kuin dokumentoiminen, tai vaikkapa perinteinen muotokuvamaalaaminen. Useimmat tilateokseni syntyvät pitkän ajan kuluessa, joten niillä ei oikeastaan voi olla muuttumatonta valmistumisvuotta. Jotkin teoksen osat voivat olla eri tehtävissä useaan kertaan läpi elämäni ajan ja synnyttää uuden teoksen.
Työskentelyn aikana ilmestyvä yllättävä muutos, kuten kokonaan muuttuva aihe, muoto, valo tai varjo hämmästyttää ja hämmentää. Se, mikä saa jäädä lopulliseen teokseen, on itselleni antoisinta työskentelyprosessissa.
Pyrin mahdollisuuksien mukaan esittämään taidettani ja perimmäistä taiteilijuuttani kokonaisuutena sekä rajoittamattomana. Taiteeni on sisäsyntyistä, osa minua. Työaikaa on eläminen, vaikka työhuoneessa olenkin säännöllisesti. Teokseni ovat syntyneet kuviteltujen tai todellisten ihmisten ja tapahtumien, osa omien kokemusteni ja unien pohjalta. Pääasiassa teosteni prosessit ovat sattumien seurausta. Sarjallisissa teoksissa ja näyttelysuunnitelmissa pyrin kuitenkin yhtenäiseen kokonaisuuteen.
Keskeisiä tekniikkojani ovat öljyväri, pastelli, lyijykynä, mustemaalaus, sekatekniikka, esinekooste ja tilateos. Yhdistelen myös eri teoksia (tai niiden osia ja toisintoja) osaksi uutta kokonaisuutta, toisinaan tilapäisesti, toisinaan pysyvästi.
Otteita taiteestani kirjoitetuista teksteistä:
"Sateen jälkeen (2019) vaikuttaa herkältä liikkeen, värin, valon ja tunteen tutkielmalta. Rytkösen teoksille tyypillistä on tilan antaminen katsojalle sitä kautta, että teokset eivät hae viimeisteltyä suljettua vaikutelmaa, vaan ovat kuin itse tunteen kuvia; liikkuvia, vaihtuvia, hetkellisiä.
Teoksesta tuli minulle henkilökohtaisella tasolla ikoninen jo heti ensi katsonnalla(…). Rytkönen saa sen inhimillisen abstraktin syyskuisen tunteen heräämään, ei vangittuna kuten valokuvassa, vaan jatkumaan kuten maalauksessa.
Kuivapastellityössä Sateen jälkeen on suuret maalaukselliset vedot, vaikka tekniikkana on kuivapastelli. Siinä on kerroksellisuutta, ja vaikka jälki on osin horisontaalisesti raapivaa tai vertikaalisesti suurieleistä ja laatikkomaista, niin teos itse on hyvin elossa.(...) Tuntuu kuin pieni melankolia ja kuitenkin kyky aistia kauneutta sekoittuisivat herkissä raapivissa vedoissa: kuin tunteen säröjä, jotka sekoittuvat hetkeen. Se mitä kuva esittää on realismia: sateen jälkeinen katu, mutta se, miten kuva sen näyttää, on sentimentalismia.
Aihe, taiteen tekemisen filosofia ja tekniikka tekevät Rytkösestä erikoisen taiteilijan. Aiheet ovat usein jotakin totuttua: ihminen, kasvot tai maisema. Niiden arkisuus on realismia, tekniikka taas lähestyy taidetta kuin abstraktia ekspressionismia impressionistisin vedoin. Rytkönen katsoo taiteessaan sekä sisäänpäin että ulospäin. Mutta sisäinen antaa näkyvälle sävyn, liikkeen ja tunteen."
Saara Heikkilä, (2019)
Kirjoittaja on taidehistorian maisteriopiskelija sekä vapaa taidekirjoittaja.
Kuvataidekriitikko Hannu Castrénin essee (2012):
”MAALAAMINEN ON VIMMAISTA JA JATKUVAA”
(…) maalarilla on paitsi voimakas suhde taiteen traditioon myös kyky soveltaa sitä haluamallaan tavalla.
(...)
Maalausten realismi aivan kuin herättää katsojan mielenkiinnon, jonka jälkeen hän on valmis antautumaan taiteilijan todelliselle pyrkimykselle. (...)
Realismi ja symbolismi, pinta ja syvyys, eivät esiinny Ilona Rytkösen maalauksissa toistensa vastakohtina.
(…) hänen persoonastaan saattaa syntyä vaikutelma, että hän taiteilijana voisi hyvinkin olla ekspressionisti. Johtopäätös ei ole oikea, mutta ei aivan vääräkään. (…)Ekspressiivisellä lähestymistavalla on oma osuutensa prosessissa, jossa ennalta suunniteltu työskentelytapa sulautuu intuitiiviseen ja emotionaaliseen ilmaisuun.
(…)
Kuvataidekriitikko Hannu Castrén 24.9.2012
http://www.ilonas.fi
http://www.ilonas.fi/artist.html
Ajankohtaista
Lisätietoja taiteilijasta, näyttelyistä ja tiedotteet sekä KUVIA : http://www.ilonas.fi/ajankohtaista.html KOTISIVUT: http://www.ilonas.fi
