Katri Lassila

b. 1979, Vihti
Photographic artist, visual artist, filmmaker
Residence: Helsinki

Contact information

Phone number: 0414563336

Artist’s Statement

Olin viisivuotias kun sanoin ääneen ensi kertaa haluavani taiteilijaksi. Se johtui kenties siitä, etten tuolloin tiennyt juuri muita ammatteja olevan olemassakaan. Kasvoin kodissa, jossa taide oli osa jokapäiväistä elämää. Taiteeseen kasvoi kuin luonnostaan, osana perhettä. Muistan nukahtaneeni toisinaan Eliten sohvalle avajaisten jatkojen jälkeen. Silti elämä oli yleensä varsin säännöllistä. Opin jo varhain sen, että taiteilijan ura kysyy jatkuvaa sitoutumista ja päättäväisyyttä. Sitä on rakastettava, sillä mikään ei tule helposti vaan kaikki on kiinni omasta jaksamisesta. Itselleni raskainta on taloudellisen epävarmuuden ja epäonnistumisten kestäminen. Välillä öisin tuntuu siltä, ettei jaksa enää, että on aivan uupunut kaikkiin hakemuksiin ja hylkäyksiin. Sitten kun pääsee taas työn ääreen muistaa uudelleen, miksi tätä tekee ja on onnellinen että valitsi juuri näin. Olen kiitollinen siitä että tämä oli ylipäätään mahdollisuus. Olen tavannut paljon erityisesti naisia, joilla tällaista valinnanvapautta ei ole koskaan ollut.

Piirsin ja maalasin intohimoisesti lapsesta asti. Lukioikäisenä kiinnostuin valokuvauksesta ja nimenomaan pimiötyöskentelystä, siitä taiasta, jolta valokuvan ilmaantuminen tyhjästä paperista punaisessa valossa vaikuttaa. Minulla oli onni saada ohjausta alan mestarilta. Pidin ensimmäisen yksityisnäyttelyni Helsingissä vuonna 1999. Siitä lähtien olen pitänyt keskimäärin yhden oman näyttelyn vuodessa ja osallistunut ryhmänäyttelyihin mahdollisuuksien mukaan. Valokuvallinen tuotantoni koostuu käytännössä pelkästään mustavalkoisesta hopeagelatiinikuvasta. Kuvaan nykyään etupäässä vuoden 1964 Rolleiflexilla. Rakastan käsillä tekemistä ja materiaalin tuntua, sitä että kädet ovat vedestä ryppyiset vedostuspäivän jälkeen. Rakastan jopa kemikaalien hajua ja punaista valoa, jonka jälkeen ulkona täytyy siristellä silmiään. Valtaosa valokuvasta kuvataan nykyään digitaalisesti, käsitellään tietokoneella ja printataan tulostimilla. Pimiökuvan tekemisen taito ammattitaiteilijatasolla uhkasikin kadota Suomesta kokonaan 2010-luvulla. Sen hallinta vaatii jatkuvaa treenaamista. Perustimme taiteilijaryhmän kanssa vuonna 2016 Suomen Pimiötaiteilijat ry:n turvaamaan pimiövedostustaidon säilymisen Suomessa. Rakennutimme SKR:n tuella Vallilan taiteilijataloon huipputasoisen pimiön, Mörkin. Opetan siellä kursseilla säännöllisesti ja ilokseni ihmisten kiinnostus ja yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut tasaisesti. Minusta hopeagelatiinikuvassa hohtaa valo, jota muilla tekniikoilla ei ole mahdollista saavuttaa. Kenties kyse on hopean taianomaisesta heijastuksesta kuvapinnassa.

Kun olin treenannut vedostusta lähes kaksikymmentä vuotta koin turvalliseksi laajentaa tekemistäni muillekin alueille. Maalaamisen lisäksi innostuin liikkuvasta kuvasta ja olen tekemässä nyt kolmatta essee-elokuvaani. Aloitin jatko-opintoni silloisen professorini Peter von Baghin rohkaisemana. Petteri oli upea opettaja, hän onnistui välittämään meille sammumattoman intohimonsa elokuvaan. Viimeistelen taiteellista väitöskirjaani Aalto-yliopiston elokuvataiteen osastolle. Väitökseni aihe on maiseman kuva elokuvan ja valokuvan leikkauspisteessä. Liikkuva kuva on hauskalla tavalla vapaata ja ilmavaa. Valokuvissa kiinnitän paljon huomiota sommitteluun ja kuvan yksityiskohtiin. Liikkuvan kuvan suhteen on otettava löysemmin, kaikkea ei voi hallita. Öljyvärien kanssa rentoudun samalla tavalla. Pitkän pimiörupeaman jälkeen on ihanaa sutia väriä kankaalle. Työstän tällä hetkellä laajahkoa maalaussarjaa, joka perustuu elokuvien maisemakuviin.

Luonto, maisema ja toiset kulttuurit tarjoavat työlleni suurimman innoituksen. Olen matkustanut paljon erityisesti Aasiassa – Burma, Kambodza, Intia, Nepal ja Tiibet olivat suuria kokemuksia. Ihastuin myös Peruun käydessäni siellä ensi kertaa vuonna 2000. Pääsin uudelleen sinne näyttelymatkan merkeissä nyt lähes kaksikymmentä vuotta myöhemmin. Haluaisin matkustaa lisää Etelä-Amerikassa. Viime aikoina olen lähtenyt kuitenkin harkitummin kuin nuorempana ja kuvannut enemmän myös kotimaassa. Lentomatkailuun ei voi suhtautua enää kevyesti. Silti en pääse kokonaan eroon kaukokaipuusta, muiden kulttuurien ja uusien maisemien lumo on niin voimakas. Jostakin syystä nimenomaan maisema on aina aiheuttanut minulle suurimmat esteettiset elämykset. Menen yhä kananlihalle kauniin maiseman edessä.
Show biography

Current information

Naturaleza y Silencio – Nature and Silence
6.11. – 4.12. 2018

Centro Cultural de Inca Garcilaso, Lima, Peru

"Inari Krohn’s and Katri Lassila’s exhibit Nature and Silence concentrates on both artists’ intimate relationship with nature and their personal experience of the landscape. [...] For both artists, experiencing the nature is the strongest singular form of inspiration and runs as one clearly visible strand through their careers. Katri Lassila’s silver gelatin photographs in the exhibit are taken mostly from the Northern Finland, Lemmenjoki (Leammijohka) national park."

Bio

Katri Lassila (1979) is a Finnish artist and filmmaker, MFA from the University of Art and Design Helsinki, Department of Photography in 2008. Lassila is working currently for Aalto University as a doctoral candidate. In her dissertation, Lassila studies conceptual and poetic aspects in between film and photography of landscape imagery for the Department of Film. Lassila works in the fields of photography, essay film and painting. In the field of photography Lassila is specialised in handmade black and white silver gelatin print, which she has been training incessantly from 1999. Lassila was a founding member and the first president of the The Darkroom Artists' Association of Finland (established in 2016), organization dedicated to developing, teaching and promoting the traditional darkroom arts.

Lassila has been exhibiting her works in solo and group exhibits since 1999 and published one photography book and two portfolios, included in Pentti Sammallahti's famous Opus series. Lassila photographed the images for Leena Krohn's book Letter for Buddha in 2016. In 2018 Lassila was invited to give an exhibit in Centro Cultural Inca Garcilaso, Lima, Peru, organised in cooperation by Gallery Duetto, Finnish Embassy of Peru and the Peru Ministry of Foreign Affairs.

Lassila's works often lack of modern day marks, showing world as it could be or as it may have been in the past or in some alternate, aesthetic reality. Fascinating her works, especially photographs, makes the knowledge that they are unaltered direct photographs. That they have really existed as seen in pictures. Lassila states that she's interested in threads that run through times, some unchanged parts of the world or some essence, difficult to pinpoint exactly. People in the pictures seem to belong in their surroundings. Lassila says that she sees human beings as part of a greater whole, part of the nature instead of its opposites. From the field of the moving image Lassila mentions often French filmmaker Chris Marker, and especially his photographic essay film La Jetée (1962). Recurring themes in Lassila's works are landscape and water, through which she explores humane conceptions and experiences of time and memory.