Piirtäessäänkin koen olevani taiteilijana ennen kaikkea kuvanveistäjä. Olen kiinnostunut erityisesti objekteista; myös ajattelu on eräänlaista objektien rakentamista, ja konkreettisten kappaleiden valmistaminen on analogista kielellä rakentamiselle. Esineiden tapaan ajattelukin on mykkää: kielen verkostot muodostavat itseensä sulkeutuvan maailman, jonka toiselle puolelle kielellä ei ole pääsyä.
Olen viime vuosina keskittynyt työskentelyssäni pohjoisesta nousevan ajattelun ja ilmaisun kysymysten ympärille, alkaen vuonna 2017 pitämästäni "Naarmankaira" -näyttelystä, jossa pohdin luonnon ja kulttuurin välistä rajanvetoa. Vuonna 2018 aloittamassani "Viimeinen" -projektissa olen tarkastellut pohjoisuutta sekä maantieteellisenä, kulttuurihistoriallisena että myyttisenä viimeisenä paikkana.
Projektissa "Prosessi / Der Prozess" taide ja tutkimus yhdistyivät, kun kirjoittamisen, kuvataiteen ja sarjakuvan keinoin pyrin hahmottamaan niitä taustatekijöitä, jotka johtivat tarinaan Suomeen sota-aikana saapuneista juutalaispakolaisista, työleireistä Lapissa ja Suursaaressa, sekä pakolaisten valmistamasta, piikkilangan vääntämiseen tarkoitetusta apuvälineestä, jonka suomalaiset vartijat kielsivät.
Työskentelen myös tuottaja-kuraattorina Lapin taiteilijaseuran "Young Arctic Artists" -näyttelyhankkeen kuraattorityöryhmässä (vuosina 2021 ja 2023).