Kuvaan töissäni kaoottisena näyttäytyvää maailmaamme sekä ihmisen matkaa itseensä: yksinäisyyttä, epätoivoa ja ympäröivän tuntemattoman kohtaamista.
Olen tehnyt töitäni sekä maalaamalla että valokuvaamalla. Nämä kaksi erilaista visuaalista tekniikkaa nivoutuvat yhtenäiseksi osaksi kuvamaailmaani.
Maalauksissani olen pyrkinyt hahmottamaan, kuinka pahuus keskuudessamme syntyy, leviää ja vaikuttaa.
Piittaamattomuus toisen ihmisen ihmisyydestä ja yhteyden puute ovat pahuudeksi kokemiemme asioiden ytimessä, niiden seuraus ja syy. Suurimmankin yhteiskunnallisen epäoikeudenmukaisuuden mittapuuna on lopulta yksilön kokemus, kukin ihminen itse tekoineen suhteessa toisiin ihmisiin.
Valokuvissani kuvaan jokapäiväisiä rutiineja ja ponnistelua arjen askareissa. Toisaalta kuvani kertovat myös kuoleman, ikuisuuden ja muistin ulottuvuuksista.
Kuvien päähenkilöt ovat yhtä aikaa sekä todellisia että kuvitteellisia emotionaalisen ja materiaalisen niukkuutensa maailmassa. Olen halunnut tuoda kuvissani esille todellisuutemme absurdin puolen. Seisomme selin kuilun partaalla. Ongelmien ratkaisuksi tarjotaan loputonta ympäristön, hengen ja ruumiin muokkausta: pelon kontrollointia. Tämä vaihtokauppa saa groteskeja piirteitä ja irrallisuuden tunne on käsin koskelteltava. Kulutamme loppuun kaiken eteemme tulevan: tämä on meidän oma arkipäiväinen pahuutemme.
Olen pyrkinyt sekä maalauksissani että valokuvissani valottamaan ihmisyytemme kipukohtia. Tekemään näkyväksi sen, minkä usein ohitamme itsestäänselvyytenä tai työnnämme syrjään liian hankalana. Elämämme koostuu kuitenkin sukupolvesta toiseen mitä suuremmassa määrin huomaamattamme suorittamistamme teoista. Ne muokkaavat ympäröivää todellisuuttamme ja sanelevat tulevaisuutemme.