Meillä on voimakas käsitys siitä, mikä on luonnollista. Silti luonnollisen käsite on aina kulttuurisidonnainen. Kinnunen onnistuu välttämään luonnollisuutta imitoivan kuvaston niin totaalisesti, että hänen kuviaan ei pidettäisi koskaan totena.
Tämän äärimmilleen hiotun ilmaisutavan ei ole tarkoitus pelkästään kyseenalaistaa tapaa katsoa valokuvaa vaan on myös kertomus siitä, miten ihminen on vähitellen etääntynyt luonnosta, maisema on muuttunut näyttämöksi ja ihmisyys roolileikiksi. Kinnunen on usein itse kameransa kohteena. Kuvissa hän esittää erilaisia hahmoja, jotka ovat esteettisesti fantasiaa ja lähestyvät painajaista.
Teokset eivät siis ole omakuvia eivätkä ole sukua kuvataiteessa paljon nähdylle nykyvalokuvauksen maneerille mukadokumentaarisesta omakuvasta. Samalla sekä Kinnusen valokuvien että videoiden ihmishahmo kyseenalaista koko oletuksen luonnollisesta ihmisestä. Luonnollisuuden vaade on tapa käyttää valtaa sellaisesta rakennetusta positiosta käsin, joka väittää itse edustavansa aitoutta. Kinnusen teoksissa luonnottomuus on läsnä piinaavalla tavalla. Se ui tarkasti kauniin ja kammottavan rajalla. Siksi se tuntuu rehelliseltä tavalta kuvata aikaamme.
Kinnusen suhde luontoon ja ympäröivään todellisuuteen ei silti ole vapaa kompleksisuudesta. Vaikka teokset kritisoivat luonnollisuuden vaadetta ne kritisoivat samalla myös ihmisten luontosuhteen vieraantumista: Mihin olemme matkalla ja miksi, pakenemmeko jotain?
Kinnusen teosten ylenpalttinen keinotekoisuus on välillä hauskaakin, mutta pääosin kysymyksenasettelu on vakava. Ne ovat suomalaisessa kuvataiteessa ainutlaatuinen sekoitus muovia ja metsää. Omaääninen kuvakieli hätkähdyttää, jopa ravistelee, mutta sen kokonaisvaikutus on ajatuksia herättävä.
Kaikki mikä kiiltää ei ole kultaa. Kinnuselle tyypillinen vahva kehollinen läsnäolo ja subjektiivinen värikokemus liukuvat välillä täyteen surrealismiin ja ladatut väririnnastukset haastavat katsojan dialogiin siitä, mikä on kaunista, mikä on rumaa ja esittävät kysymyksen onko sittenkin syytä ennemmin miettiä, mikä on totta ja mikä ei.