Ajassamme on valtavana tulvana kuvia, sanoja, hälyä. On vaikeaa seuloa merkityksellistä turhasta tai totuutta valheellisesta, tai edes nähdä jotakin mieltä kaikessa vastaan tulevassa.
Teoksissani pyrin luomaan tilaa pysähtyä ja olla läsnä. Tilaa sanojen ja hälyn tuolla puolen.
Työskentelen intuitiivisesti ja liiasta pakottamisesta ja kontrollista luopuessa usein yllättyy iloisesti.
Teos voi sisältää minulle omia merkityksiään ja avautua katsojalle toisin, hyvä niin.
Rakastan käsillä tekemistä ja innostun uusista materiaaleista ja tekotavoista. Kuulostelen materiaalien sisältämiä viestejä: Kierrätysmateriaali voi kätkeä itseensä tarinoita, oksan mutka metsän hiljaisuutta, pigmentti maan pimeyttä.
Viimeaikaisissa teoksissa olen käyttänyt materiaaleina kipsiä, harsoa, narua, vahaa, pigmenttejä, pellavaöljy- ja kalkkimaaleja. Lisäksi paljon puuta: Oksia, runkoja, juuria ja pahkoja. Valitessani materiaaleja pyrin ekologisuuteen. Asun maalla ja runsaasti materiaalia löytyy läheltä.
Sisältö teoksiini siivilöityy ympäröivästä elämästä, lähipiiristä, jostakin lukemastani tai ajankohtaisista asioista. Ihmettelen ihmisen välinpitämättömyyttä suhteessa luontoon, sen eläviin, toisiin ihmisiin ja ympäristön tilaan. Työstän tästä heräävää surua ja huolta. Vaikka aikamme näyttäytyy monella tapaa synkkänä ja toivottomana, koitan muistaa myös huumorin, toivon ja kauneuden.
Usein palaan luopumisen teemoihin, elämän haurauteen, muistiin ja unohdukseen. Aiheet tuo lähelle oman iäkkään äitini hiljalleen etenevä muistisairaus. Elämä haurastuttaa meitä vähän kerrassaan, tavalla tai toisella.