Olen syntynyt Kuusamossa 1965. Johtuen pitkästä, pimeästä ja kylmästä talvesta, on väreistä tullut minulle hyvin tärkeitä. Luonto ja luontokokemukset ovat yleensä maalausteni pohjalla. Välillä voin yhdistää ne ympäröivään maailmaan ja ajankohtaisiin tapahtumiin. Maalausprosessin näen väylänä toiseen tietoisuuteen, jossa minulla on pääsy kaikkiin menneisiin muistoihin, kokemuksiin tai ratkaisemattomiin tunteisiin. Lähtökohtana pidän läsnäoloa ja hetkessä olemista.
Asun ja työskentelen tällä hetkellä Kankaanpäässä.
“Sari Moilalan (s. 1965) maalauksissa väri osuu luontevasti kankaalle, Martin Heideggeria (1889-1976) lainatakseni maali “jää silleen”. Moilalan teokset hallitsevat aikaa. Ne valmistuvat oikealla hetkellä, jääden sopivasti avoimiksi, melkein täydellisiksi, ennen korjausliikkeitä, pyyhkimistä tai ylianalysointia. Hengittävä avoimuus toteutuu riippumatta siitä, onko edessä monimetrinen kangas vai pienen kirjan sivu.
Viimeinen ehtoollinen näyttää maisemalta, jolla on oma pedagoginen tahto. Kivet tuuppivat ja nojaavat toisiinsa. Raamatullisesti ja taidehistoriallisesti iso teosnimi nousee Maan kohtalon symboliksi.
Esillä on myös täyteläisiä maalauksia, joissa puut koetaan niiden juurelta, varjoista käsin.
Oksistot hehkuvat pinkkinä tai havisevat sinisenä, mutta maalauskankaiden yläosien painaviakaan sommitelmia ei varmistella liian vakaiksi.”
Tuuli Penttinen-Lampisuo, Satakunnan Kansa, 1.10.2021
“Sari Moilalan teokset käsittelevät kiinnostavalla tavalla maalaustaiteen peruselementtejä - värejä, liikettä, taiteilijan läsnäoloa ja ja sisäisen kokemusmaailman kuvaamista sekä nykymaalauksen suhdetta taidehistorian traditioon.”
Anni Venäläinen, Porin taidemuseon vt. museonjohtaja ja kokoelmahankintatyöryhmä
“Maalareista vahvoilla on jo tässä uran käynnistelyvaiheessa Sari Moilala, jonka teossarjan Momentum / Muistoihin tallennetut hetket äärellä ei voi olla ajattelematta abstraktin ekspressionismin klassikkoaseman saavuttanutta Cy Twomblya (1928–2011). Moilalan teoksissa on intuitiivisuutta ja keskittynyttä automatismia. Värikkäissä maalauksissa tekijä tavoittaa auringon ja kukkaketojen sävyt, mustavalkoisessa hiilellä toteutetussa teoksessa hän kumartaa eniten Twomblyn suuntaan.”
Katri Kovasiipi, Kulttuuritoimitus 2021