Loading…
Savu E. Korteniemi: Tuonen tupa -installaatio
teoksen tekijät: Savu E. Korteniemi ja Anna-Kaisa Vuonokari
Osallistava installaatio "Tuonen tupa" oli ensimmäist kertaa esillä Kurant9000 -kollektiivin ylläpitämässä näyttelytilassa Tromssassa lokakuussa 2022, osana Kurant9000:n Lyttestasjon - ohjelmaa.
Tromssassa teos oli esillä Korteniemen ja Vuonokarin yhteisnäyttelyä "Maan ja kuoleman kehtolauluja". Itämerensuomalaisissa kehtolauluissa lauletaan usein Tuonelasta, maan alaisesta kuoleman valtakunnasta. Kun vanhemmat menneinä aikoina nukuttivat lapsiaan , eivät he vain yrittäneet saada lasta unten maille vaan he myös lohduttivat laululla itseään aikana, jolloin lapsikuolleisuus oli suurta.
Teos liittyy myös Savu E. Korteniemen työskentelyyn "Viimeinen / Unilintu" -kokonaisuuden parissa. "Viimeinen" -projektin lähtökohtana on kuoleman ja pohjoisen saimaistaminen itämerensuomalaisessa mytologiassa. Tässä näyttelykokonaisuudessa käsittelimme yötä, unta ja kuuntelemista kysyen, millaisista suruista ja huolista me laulaisimme nyt, kun koko maa on ilmastokatastorfin uhan alla, kuoleman vaarassa niin kuin lapset menneinä aikoina.
Tuonen tupa -installaatiossa kutsuimme yleisöä tuomaan esineitä, sanoja tai kuvia Tuonen tuvan rakennusaineiksi, luodaksemme paikan lohdulle ja levolle, mutta myös surulle ja kaipaukselle.
Tekstiteos "Rakennusmateriaaleja" sisälsi paperille kirjoitettuja Tuonen tuvan rakennusaineita, joita olimme poimineet Suomen Kansan Vanhat Runot -arkistoon (skvr.fi) tallennetuista itämerensuomalaisista kehtolauluista.
Osallistava installaatio "Tuonen tupa" oli ensimmäist kertaa esillä Kurant9000 -kollektiivin ylläpitämässä näyttelytilassa Tromssassa lokakuussa 2022, osana Kurant9000:n Lyttestasjon - ohjelmaa.
Tromssassa teos oli esillä Korteniemen ja Vuonokarin yhteisnäyttelyä "Maan ja kuoleman kehtolauluja". Itämerensuomalaisissa kehtolauluissa lauletaan usein Tuonelasta, maan alaisesta kuoleman valtakunnasta. Kun vanhemmat menneinä aikoina nukuttivat lapsiaan , eivät he vain yrittäneet saada lasta unten maille vaan he myös lohduttivat laululla itseään aikana, jolloin lapsikuolleisuus oli suurta.
Teos liittyy myös Savu E. Korteniemen työskentelyyn "Viimeinen / Unilintu" -kokonaisuuden parissa. "Viimeinen" -projektin lähtökohtana on kuoleman ja pohjoisen saimaistaminen itämerensuomalaisessa mytologiassa. Tässä näyttelykokonaisuudessa käsittelimme yötä, unta ja kuuntelemista kysyen, millaisista suruista ja huolista me laulaisimme nyt, kun koko maa on ilmastokatastorfin uhan alla, kuoleman vaarassa niin kuin lapset menneinä aikoina.
Tuonen tupa -installaatiossa kutsuimme yleisöä tuomaan esineitä, sanoja tai kuvia Tuonen tuvan rakennusaineiksi, luodaksemme paikan lohdulle ja levolle, mutta myös surulle ja kaipaukselle.
Tekstiteos "Rakennusmateriaaleja" sisälsi paperille kirjoitettuja Tuonen tuvan rakennusaineita, joita olimme poimineet Suomen Kansan Vanhat Runot -arkistoon (skvr.fi) tallennetuista itämerensuomalaisista kehtolauluista.
Lisäkuvat teoksesta
