Joskus voi katsoa myös taaksepäin. Lähihistoria jää helposti etäämmäksi kuin esihistoria. Voi miettiä miksi teki yleensä jotain kun olisi senkin ajan voinut istua katselemassa pilviä.
Yli kahdenkymmenen vuoden aikana on tullut tehtyä aika paljon. Vuonna 1993 kirjoitin seuraavan tekstin Väinö Aaltosen Museon näyttelyä varten:
"Ja kaikki nämä aatteet, joilla taide Taiteeksi tehdään, joihin sitä perehtyi, jotta olisi ymmärtänyt miksi yleensä mitään tekee. Joku ne keksi vakavissaan, tarkoittaen totta, ja joku toinen teki niistä työkalun johonkin muuhun ja nyt me katsomme niitä ruostuneina, naapurin tontille unohtuneina kelvottomina kaluina, odottaen rakennusmiehiä tuolle jo pitkään tyhjyyttä kasvaneelle tontille.
Ja edelleen uskomme tähän kaikkeen, syömme mielihyvästä hymyillen leipämme, nautimme auringonlaskuista, odotamme ensi viikkoa tai ensi vuotta vielä saapuvaksi ja ennen kaikkea luotamme tekoihimme, siihen että jotain sanoimme sittenkin. Ja opetamme tätä kaikkea viattomasti jälkipolville, joka epäilee kaikkea, mutta kun ei muutakaan ole, niin..."
Itse tekemisen voima on loppujen lopuksi se mikä on kestänyt kun muut motiivit ovat kuihtuneet pois tai muuttuneet itsensä irvikuviksi. Halu välittää ja tutkia, ihmetellä ja ihastella, lahjoittaa ja antaa pois.