Taide on ajattelua.
"Kaikki taide on abstraktia, mikäli se sisältää abstrakteja arvoja" opetti Timo Aalto.
Kaupallisuus määrittää, mitä taidetta milloinkin saisi tehdä. On luotava brändi. Oltava tunnistettava. Löydettävä itsensä! Poliiseina toimivat kriitikot ja galleristit.
Maalatessani mietin: "Miksi aina murehdin niin paljon? Minullahan on kaikki mitä tarvitsen: maalaan!"
Ainoa aiheeni on ihminen. Olen maalannut n. 1000 muotokuvaa, kuvannut ihmisen olemusta kompleksisilla ilmaisuilla. Olen kuvannut ihmisen pyhyyttä ja sen vastakohtaa, jonka avautuminen on vaatinut katsojalta esoteerisuutta. Taide ei koskaan ole mitä vain, vaan vain sitä, mitä taiteilija on tarkoittanut. Täysin vääristä tulkinnoista ovat kärsineet lukuisat kuuluisat taiteilijat. Vuosina 2005 - 2021 käsittelin eläinkysymystä useilla näyttelyillä. Niissä informaatio nousi henkisyyden yläpuolelle. Eläin itse ei kiinnosta minua taiteellisesti, joten eläimiäkin maalatessani kerron ihmisestä, tämän mielivaltaiseen ja irrationaaliseen suhtautumiseen eläimiin, joko hemmotellen tai kiduttaen aina tarpeensa mukaan.
Kukkia olen maalannut kuvaten elämän kiertokulkua: nuppu, täysi kukkeus, kuihtuminen. Myös niiden maalaamisen vaikeus houkuttaa. Maisemat kiehtovat ja olenkin maalannut niitä paljon, onnistuen vain pienillä akvarelleilla. Ilmeisesti siksi, etten löydä maisemasta ihmistä, tämä kun on aina yksilö.
Taiteeni käsittää useita ilmaisumuotoja (maalaus, veisto, installaatiot, ympäristötaide). Tuotantoni on jaettavissa kolmeen lohkoon: havaintoperäinen, ideapohjainen ja informatiivinen (jako esittävään ja abstraktiin on ontuva, sillä kaikki taide on abstraktia ja kaikki taide esittää jotakin, vaikka vain itseään). Taiteessani vaikuttimena on aina IHMINEN. Ensimmäinen lohko muodostuu kohteen tarkastelusta, toinen henkisyydestä, kolmas etiikasta.
On sanottu, ettei minua voi kategorisoida. Olen sovinnaisuutta halveksiva, radikaali, auktoriteettikammoinen, silti menneisyyteen kiinnittynyt. Synnyin taiteilijaksi, enkä ole ihmetellyt itseäni, en ollut luomassa uraa, brändiä, vaan aina tehnyt mitä haluan, mikä kulloinkin kiinnostaa. Erään määritelmä: 'Taiteilija on ihminen, joka maalaa, juo ja nai. Ei muuta.' Taide vaatii kaiken! Eri yhteisöjen vastustuksesta huolimatta onnistuin elämään taiteilijana. Juuri vastuksen kohtaaminen onkin suurimpia aiheitani (Valkoinen seinä), sillä itse olemassaolo on lähes ylivoimainen vastus.
Minulle on esitetty typerä kysymys: "Kumpi olet, muotokuvataiteilija vai abstrakti taiteilija?" Vastaan: "Olen vapaa taiteilija." Elämme hyvin kompleksisessa maailmassa joka suunnalta pursuavan voimakkaan, jopa väkivaltaisen visuaalisuuden altistamina. Koska näkö on aisteistani ylivoimaisin reagoin kaikkeen näkemääni voimakkaasti. Myös ajatus siitä, että tekisin aina vain yhtä ja samaa on ollut yhtä hirvittävä kuin jo teini-iän kauhukuvitelma elämäkestoisesta avioliitosta! Ne eivät sovi temperamentilleni, eivätkä riitä tyydyttämään uteliaisuuttani. En voi elää kahlittuna.
Aina on kysymys Taiteesta, eikä eri lähestymistapojen käyttö ole ristiriitaista, ei kerro hajaantuneesta mielestä, vaan Vapaudesta. Olenkin todennut, että taide on ainoa selkeä asia elämässäni. Muotokielten vaihtelu on aina häirinnyt kriitikoita ja galleristeja. Heidän vallan väärinkäytöstä ovat kärsineet useat kuuluisat taiteilijat, muusikot, arkkitehdit. Vallan väärinkäyttöä on ollut myös se, että teoksiani ovat muut taiteilijat (Martti Aiha, Hannu Sirén, Carolus Enckell) kopioineet suoraan ja heistä on kirjoitettu paljon, ei minusta, idean alkuperäisestä luojasta. En ole myöskään etsinyt persoonallisuutta - joka jo itsessään olisi absurdia - vaan päinvastoin pyrkinyt häivyttämään sellaisen, pyrkinyt yleiseen. Pianistina minimalisti András Schiff'iä kuvaillaan: "Hänen persoonallisuutensa on persoonattomuus." Taiteestani puuttuvat kädenjälki, temperamentti ja itseilmaisu. Vain näkemys on minua. Suunnittelen ensin teokseni - usein pitkäkestoisin työvaihe - ja sitten toteutan sen. Taide ei ole minulle expressiivistä purkautumista. Siksi taidettani on usein luultu miehen tekemäksi, nimeni kun ei paljasta sukupuolta. Pidättyväisyys ilmenee harvoin naismaalareiden taiteessa. Tuotannossani tähän muodostavat poikkeuksen v. 2022 hitlerin inkarnoitumisen aiheuttaman kauhun ja vihan AL-ANQA-maalaukset.
Ajan edettyä niin ennen kriitikoiden halveksimat muotokuvat kuin taiteilijan monipuolisuus nostettiinkin lahjakkuuden merkiski! Jotkut taiteilijat alkoivat tietoisesti karttamaan brändiytymistä säilyttääkseen vapautensa.
Tulen aina maalaamaan muotokuvia, koska ihmisen kasvoissa on kaikki! Mutta ihminen ei ole taidetta, koska luonto ei ole taidetta. Taidetta on vain se, mikä läpäisee ihmisaivot ja sitä luodaan vain ihmiselle.