Olen 64-vuotias tekstiilitaiteilija Vaasasta. Ilmaisen itseäni tekstiiliteoksin, valokuvin, videoteoksin sekä tilataideteoksin. Teema on pysynyt samana noin 15 vuotta. Koen kuitenkin, että vuosien työskentelyn jälkeen tutkin teemaani – muistot ja muisti – entistä syvällisemmin ja monista erilaisista näkökulmista. Kuraattori Anne-Maj Salin 2021: ”Jokainen työ toimii omana itsenään ja toisaalta osana kokonaisuutta, jota hän työstää pitkään löytäen alati uusia ulottuvuuksia ja monisyisiä merkityksiä. Työt keskustelevat keskenään ja pulppuavat kerroksellisesti sanottavaansa”.
Työskentelin valokuvauksen parissa yhtäjaksoisesti noin 8 vuotta. Siirryin kesällä 2019 kehittelemään uutta ilmaisumuotoa itselleni tekstiiliveistosten muodossa. Halusin toimia työssäni ekologisemmin ja siksi tekstiiliteokset ovat kokonaan uudelleen käytetyistä materiaaleista. Olen urani aikana huomannut, että noin 6-7 vuoden välein löydän itseäni oppimassa uutta ilmaisumuotoa. En ole jättänyt valokuvaa kokonaan, vaan yhdistän valokuvia tekstiiliteoksiin tilataideteoksiksi, kokonaisuuksia rakentaen. Liitän tekstiiliveistoksiin myös osia ja yksityiskohtia puusta. Opiskelen puuveistoa että pystyn itse tekemään puuosat veistoksiini. Opiskelu jatkuu edelleen. Tällä hetkellä työskentelen samanaikaisesti valokuvien ja tekstiili- ja puuveistosten parissa.
Teema
Tämän hetkisessä projektissani The Waltz of Generations tutkin
käyttäytymismalleja jotka siirtyvät ja toistavat itseään sukupolvesta toiseen. Osittainen alitajuinen työskentelymallini sisältää henkilökohtaisen mukavuusalueen rajan ylitystä. Olen erityisesti kiinnostunut alitajunnan ja siellä piilevien asioiden tutkimisesta, mutta käytän myös elementtejä taidehistoriasta. Keskustelut ja pohdinnat ovat työskentelylleni olennaisia. Ihminen ja inhimilliset tunteet ovat keskiössä. Olen pitkään tehnyt teoksia jotka pohjautuvat muistiin ja muistoihin. Olen kiinnostunut myös dysfunktionaalisista perhekuvioista – tutkin lapsen emotionaalista maailmaa ja tapaa, jolla lapset tulkitsevat aikuisten maailmaa. Haastan myyttiä hyvästä vanhemmasta ja vanhemman kaikkivoipaisuudesta lasta kohtaan. Identiteetti, häpeä, syyllisyys, turvattomuus, sekä valtasuhteet perheessä ovat vuosien ajan olleet kantavia teemoja työskentelyssäni.
Eräänlaisena alaotsikkona – punaisena lankana – työskentelyssäni on viime vuosina tullut ihmisen suhde luontoon, eläimiin. Käsittelen varsinkin tyttöjen suhdetta hevosiin. Hevonen on monelle – myös itselleni – voimaeläin, jonka kanssa voi käydä sanatonta dialogia. Olen syventynyt tähän aiheeseen ja tutkin tähän liittyen lisää teemoja kuten turva/turvattomuus, seksuaalisuus, sekä naiseksi kasvaminen, jotka kaikki liittyvät hevostyttöjen maailmaan. Tyttöjen suhde hevosiin ja alitajunnassa piilevät mekanismit, jotka usein johtavat tyttöjä hakemaan turvaa ja hyväksyntää hevosista, ovat tämänhetkinen työn alla oleva aihe joka tulee näkymään tulevissa näyttelyissä.
The Waltz of Generations on sukupolvilta toisille siirtyvä normien,
tabujen, käskyjen, uskomusten, väärinkäsitysten, puhumattomuuden,
hämmennyksen ja pelon ilmapiiri, joka tietoisesti tai tiedostamatta siirtyy elämässä eteenpäin. Rasittaako tämä meitä aina, katkeaako se koskaan vai ymmärrämmekö, että se voisi ja sen pitäisi katketa? Mikä on voima, jonka varassa tietoisesti tai tiedostamatta selviämme? Dialogi tai sen puute, yksilöiden, yhteisöjen tai yhteiskunnan sisällä, sen vaikutus elämiimme, kasvuun, sosiaalisiin kontakteihin, niiden kohdentaminen muuhun, turva luonnosta ja eläimistä – sanatonta dialogiaa – on näyttelyideni materiaali ja taiteeni sisältö.