´Taide kokemusten ja toimintojen yhtenäisenä kenttänä.
Tieteenalat ajatuksen jaettuina osina(konstruktiivisena, tietoa muodostavana koneistona).
Toiminta (tekeminen) menee ajatusta pidemmälle. Se tutkii.'
Ajatus rakentaa määritellyn tiedon pohjalle.
Määritellyt käsitteet tyhjinä astioina alati muuttuvassa nykyhetkessä...
Tyhjinä astioina jostakin, mikä kerran oli.´
Tämä herätti kiinnostukseni ja johdatti minut kriittiselle tutkimusmatkalle ensisijaisen taiteellisen toimintani, maalauksen, pariin. Kyseessä on implisiittinen autoanalyysi tekemisestä, tieteenaloista ja suuntauksista itsessään, viittauksena ´välineeseen´, joka välittää viestin tai kokemuksen – muodostuen usein itse taideteoksen aiheeksi.
Yleisesti ottaen pyrkimyksenäni on ymmärtää todellisuutta syvällisemmin. Tarkastelemalla maalausta kriittisesti oppiaineena, tieteenalana ja kielenä toivon voivani ilmentää tällaisen työkalun todellista olemusta, mikä voisi lopulta auttaa minua kiinnittymään paremmin asioiden todellisuuteen. Näen kielen kokonaisuutena, jossa Kuva, tila ja materia toimivat eräänlaisina äärimmäisinä havaintovälineinä tai aisteina.
Siksi toiminkin mieluiten uusimpien aiheiden parissa avoimella tutkimuskentällä ilman yksittäisiä, ennalta määriteltyjä käsitteitä tai syntaksia, poissulkevia tieteenaloja, trendejä, tyylejä, virtauksia tai välineitä.