Absurdi on todellisuuteni. Se mitä ei voida kertoa, se maalataan. Maailman ja elämän olemus ei ole rationaalinen, elämässä irrationaalinen kietoutuu rationaaliseen. Elämän muuttumaton voima, energia, olemassaolon perusolemus, ilmenee merkityksien rakenteina. Maalauksissani luon uusia maailmoja, joissa representaatio ja symboli, käsite ja intuitiivinen, idea ja ilmiö, olemuksen ambiguiteetti sijaitsee kategorioiden intervalleissa, anomalioissa. 1990-luvulla työskennellessäni San Franciscossa, Kaliforniassa, loin värikompositioita, joissa kuvapinnalla koko värin spektri liikkuu simultaanisesti, sekä itseisvalona, että valon suuntana. Parhaimmillaan luomistyön lopputulos, maalaus irtoaa lähtökohdastaan, käsitteistä, eikä avaudu verbaalille tulkinnalle.