Olen keskittynyt tutkimaan sitä, miten maalaus voi toimia kolmiulotteisella pinnalla, mikä on maalauksen ja muodon suhde, miten koemme ja ymmärrämme peruspinnan ja teoksen tilan.
Olen saanut malleikseni minulle tuttuja ihmisiä, joiden kasvot ovat synnyttäneet minussa jonkinlaisen visuaalisen kimmokkeen /haasteen /idean. Näyttelyssä on teoksia joiden lähtökohtana on äitini, Gun Lindblom, Ronnie-poikani, Jonas Böckerman ja Carl-Johan Särkinen. Olen ensin työstänyt savireliefin heidän kasvoistaan. Tästä originaalista olen sitten ottanut kipsivaloksia, joita maalaan öljyväreillä luoden uusia variaatiota. Kustakin mallista olen myös maalannut suuren kasvomaalauksen. Olen myös tietoinen erilaisten maalausteknisten ja rakenteellisten ratkaisujen vaikutuksista teoksieni ilmaisulliseen sisältöön. Kullekin teokselle on muovautunut oma “toimintastrategia”, jonkinlainen kerroksellinen maalausjärjestys.
Tunnen olevani kotonani, olen nyt tietoisempi taiteellisesta ”ongelmastani” vaikka sama peruskysymys on vaivannut minua läpi tuotantoni:
Aloitin taiteilijaurani tekemällä tilakuvia, interiöörimaalauksia. Siirryin jo heti 80-luvun alussa maalaaman konkreettisia interiöörejä suoraan tilaan, sekä rakentamaan maalaustaiteen lainalaisuuksia käyttäen liikkuvia tilallisia esityksiä (Jack Helen Brut). Seuraava luonteva vaihe oli ihmisen vartaloa ja ihmisen kuvaa manipuloivat videoteokset ja installaatiot ja esitykset. Ihmistä voimakkaamman ympäristön havainnoinnin ja litistämisen ongelmien parissa siirryin vuoristojen kautta ulkosaaristoon ja sen kalliomuotojen kautta työstämään savesta muotoja, joita aloin myös manipuloida maalaamalla.
Satu Kiljunen on valmistunut 70-luvun lopulla Suomen Taidekatemian koulusta. Hän toimi 80-luvun kokeellisen esitystaiteen parissa ja muutti ulkosaaristoon Kökariin 90-luvulla. Hän käynnisti tohtoriopinnon Kuvataideakatemiaan 1997 ja toimi ensimmäisenä kuvataiteellisen tutkimuksen professorina Suomessa.