Maalausteni aiheena on jo jonkin aikaa ollut ihmisen suhde luontoon. Maalauksissani esiintyvä luonto ei ole villiä, tai aina edes elävää, vaan jotain sellaista joka on muokattu palvelemaan jotain ihmisen antamaa tarkoitusta. Luonto on maalauksissa mukana eri tavoin: kesytettyä, esineellistettynä, somisteena, koristeena, säilöttynä, lavastettuna, uhanalaisena tutkimuskohteena, opetusvälineenä, keinotekoisena tai vaikkapa tapahtumien taustana. Se on luontoa jota on helppo lähestyä. Illuusiota jota voi ihmetellä. Teräviä raateluhampaita voi tarkastella läheltä ilman että täytyy pelätä puremaa.
Myös ihmisen hahmo on maisemassa usein pieni ja androgyyni. Hahmo ei ole liikkumassa luonnossa luonnon takia vaan enemmänkin suorittamassa tai jopa kilpailemassa. Kuollut luonto (nature morte) aseteltu katsottavaksi tai asetelma on vasta rakenteilla. Motiivit asetelman rakentemiseen taas vaihtelevat.
Maalauksissani on mukana myös maisema, mutta sekin usein vain lavasteena. Maisemat ovat ikäänkuin rakenteella olevia dioraamoja, joissa kaikki ei ole vielä aivan paikoillaan, vaan kasoina ja rykelminä odottamassa illuusion luojia. Täytetyt eläimet omissa rykelmissään, kasvit laatikoissa ja työkalut esillä. Maalauksissani olevat maisemat voivat esittää vaikkapa kestomaisemia jotka simuloivat luontoa museossa vielä silloinkin kun sitä ei enää ole.