TEOKSISTANI
Viimeisimpien kolmen esillä olleen yksityisnäyttelyni teemana ovat olleet vanhempieni kuolinpesän rivitaloasunnon pihan puut ja pensaat. Jatkossa siirryn maalauksissani pihalta tutkailemaan lähiömetsän puita, ryteikköjä ja rankoja. Lähiömetsässä ja rivitaloasunnon takapihassa kiehtoo alueiden liminaalisuus. Molemmat tilat ovat luonnon, kulttuurin, julkisen ja yksityisen tilan välissä.
Käsittelen maalausteni avulla jotain tiedostumatonta omien henkilökohtaisten kokemusteni pohjalta. Tiedostumaton on jotain mikä liittyy yleisesti ja perustavanlaatuisesti taideteokseen, mutta ei ole suoraa nähtävissä teoksessa vaan herättää esimerkiksi ruumiillisia tuntemuksia, lumoutumista, jännitteellisyyttä ja muistikuvien palautumista. (Tiedostumattoman luonnehdinta Leevi Haapalan väitöskirjasta Tiedostumaton nykytaiteessa, s. 22. Helsinki: Kuvataiteen keskusarkisto, 2011.)
Haluan tehdä teokseni tavalla, jossa maalaus ei välittömästi paljasta itseään katsojalle ja että töissäni olisi jotain kummaa, arvoituksellista ja ambivalenttia.
Henri Tuomisen taiteesta sanottua:
”Hänen taiteensa puhuu hetkistä, jolloin subjektin kokemus on avautumassa johonkin täsmentymättömään, mutta emotionaalisesti ja kokemuksellisesti merkittävään suuntaan. Taiteilijana hän liikkuu tarkkavaistoisesti tällä avautumisen hetkellä ja kokemuksien rajoilla.”
Dosentti Juha-Heikki Tihinen
”Maalauksiin sisältyy suljetun oven taakse jäävä emotionaalinen syöveri. Moni pystyy aistimaan tämän maalauksissa olevan oven ja mitä sen takana on, mutta kaikki eivät pysty avaamaan tätä ovea, mutta Henri Tuominen on sen oven avannut ja katsonut, mitä sen sisältä löytyy.”
Kuvataiteilija Jukka Korkeila