Kun aloitan painolaatan työstön, minulla on jokin ajatus… Siitä ajatuksesta alkaa mielenkiintoinen matka kohti valmista vedosta.
Väliin mahtuu tarkoituksellista työstämistä sekä enemmän tai vähemmän onnekkaita sattumia ja vahinkoja. Joskus ajatus katoaa tyystin ja käsi vain vie telaa tai sivellintä johonkin uuteen mysteeriin.
Monotypia tekniikkana vapautti minut liiasta yrittämisestä ja kontrolloinnista, sillä siinä ei voi koskaan täysin tietää lopputulosta.
Monotypia on kuin eletty hetki, siitä ei ole toisintoja. Joka kerta uutta vedosta painolevystä irroittaessani sydän hakkaa jännityksestä. Minkälainen yllätys — tarkoituksellinen tai tarkoittamaton — eteeni nyt aukeaa.