Ensimmäinen teokseni lahjaksi saaduilla öljyväreillä oli valmis. Iso, rumanruskea vuori etualalla ja siinä vuoren reunalla piirtyy palmujen siluettikuvia. Taustalla loistaa auringonlasku kaikissa sateenkaaren väreissä, toisiinsa sulautuvilla vaakavedoilla tehtynä. Vuoren tummuus täyttää maalauspinnasta lähes puolet. En ollut tyytyväinen. Alkoi kuvataiteen opiskeluni. Olin ehkä kolmetoistavuotias.
Kun nyt ajattelen tuota maalausta, joka tosin on enää vain muistissani, niin eihän se niin kaukana ole nykyisestä tekemisestäni. Voimakkaat värit ja kontrastit hallitsevat. Pelkistän aiheet muodoiksi ja väreiksi. Palmurinteiltä olen tullut lähemmäs. Arjen pienet löydöt asettuvat maalauksiin. Jaloissa polkeutuva ensilumi heinänkorsissa. Loskaisen maantien reunassa säihkyvät oranssit aurauskepit. Tai horsmien pinkit traktorinjäljet mitä kirkkainta sinitaivasta vasten. Etenkin luontoa katselen sillä silmällä. Kuusien, kantojen, lammikoiden, heinien, sammalien, horisonttien, saarien ja pilvien maalaaminen välittää myös huoltani luonnon moninaisuudesta ja sen säilymisestä. Meillä on kaikki tässä. Kunhan näemme sen.
Tekemisessäni olen kokeillut myös tekstiiliä materiaalina. Ompeleminen tuntuu koko kehossa ja kangasvarastojen pölyt tunkeutuvat nenään. Kankaat viestivät tarinoita ja saavat tekemiseen toisenlaisia vivahteita. Luonnoskirjat kasvavat kolmimetrisiksi seinäteoksiksi ja paisuvat vielä veistoksiksi. Samalla sormet kirjoittavat sanoja muistiin päivien kimalluksista ja ruskeista hetkistä palmuvuorella.