Teoksia tehdessä ei ole hyvää eikä pahaa, ei rumaa eikä kaunista. On matkantekoa. Tarvitsen kauneutta ja muotoa. ”Kaunis” on sana: sen sisältö on tietty tervehdys, ele, kumarrus, jolla kehotetaan jatkamaan matkaa. Teosten tekeminen on sanatonta etenemistä. Matkaa voi jatkaa vain, kun on kunnioittava tapahtumia kohtaan.
Muoto on muovailun tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Jos ei ole muotoa, on kaaos ja tuska.
Ajatellen voin määritellä teoksen alun esimerkiksi sanoilla nöyryys tai armo. Teoksen edetessä vapaasti, visuaalisesti, assosioiden, jokin alkaa merkitä. Kun merkityksiä tulee enemmän, teoksen ”sielu” muuttuu minulle tutuksi.
Ei ole samantekevää, millä taajuusalueella taiteilija liikkuu. Olennaista on, miten taiteilija resonoi maailmankaikkeutta. Taide on tuntemattoman esilletuomista, ei uuden keksimistä.