“Näkymätön, ei mikään” -installaatio kuvaa kahden erilaisen ja erilaisessa elämäntilanteessa olevan ihmisryhmän suhdetta ympäristöön ja tilaan. Teos koostuu ständistä ja sen taakse heijastetusta kuvasta. Kaikki hahmot ovat anonyymejä, ainoa viite kommunikaatioon on sarja kankaalle heijastettuja tekstikatkelmia. Teoksen tekstit on koottu kuuden mielenterveyden häiriöistä kärsivän ihmisen kirjoitelmista. Silmiinpistävää joissain keräämissäni teksteissä on niiden heijastaman maailmankuvan synkkyys sekä eräänlainen kodittomuuden ja näkymättömyyden tunne.
Näiden kuuden tekstin julkistamisella haluan tehdä mielenterveyden ongelmista kärsivien ihmisten todellisuutta näkyvämmäksi ja osaltani lisätä mielenterveysongelmista ja niiden hoidosta käytävää julkista keskustelua.