Olen kiinnostunut vähäeleisestä ilmaisusta. Etenkin japanilainen estetiikka vetoaa minuun. Pitkäaikainen haaveeni on ollut käydä joskus Kiotossa. Nyt ilmastonmuutoksen vuoksi ajatus lentää kaukomaille tuntuu epäeettiseltä. Toisaalta: miksi meillä länsimaisilla pitäisi olla oikeus koluta kaikki maailman kolkat ja tehdä saastuttavia lentomatkoja?
Korona-aikana vietin paljon aikaa kotona. Eristyneisyys innoitti minua tarttumaan arjen pieniin yksityiskohtiin. Aloin ottaa valokuvia biojäteastiastani. Biojäteastian ruuantähteet sekä valon ja varjon leikki kuvaavat minun, länsimaisen ihmisen, inspiroitumista japanilaisesta estetiikasta. Japanilaisethan osaavat tehdä arjestaan taidetta (Eväsoja 2008, 26). Valon ja varjon leikki kuvissa viittaa myös mm. Junichiro Tanizakin klassikkoon Varjojen ylistys. Siinä Tanizaki kertoo, että perinteisessä japanilaisessa estetiikassa etenkin varjot ja hämyisyys ovat tärkeitä elementtejä. "Sellainen on meidän ajattelutapamme – asia itsessään ei ole kaunis, vaan sitä ovat varjojen kuviot, valohämy, jonka asiat luovat toisiaan vasten.", Tanizaki summaa (Tanizaki 2012, 57).
Lähteet:
Eväsoja, Minna. Bigaku: Japanilaisesta kauneudesta, Kustannusosakeyhtiö Tammi 2008.
Tanizaki, Junichiro. Varjojen ylistys, Kustannusosakeyhtiö Taide 2012, suomennos Jyrki Siukonen. Japanilainen alkuteos Inei raisan 1933.