Vittoria Aina Ainimo
Perustiedot
s. 1977, Kazakhstan
Taidemaalari
Asuinpaikka: Järvenpää
Yhteystiedot
Puhelinnumero: +358440 186931
Sähköposti: vittoria.ainimo@mail.com
Bio
Valmistuttuaan yliopistosta maalaustaiteen alalta vuonna 2016, Vittoria Ainimo jatkoi opettajan assistenttina Jan Eerik Kulbergin työpajassa samassa yliopistossa. Opiskeluaikana huomio keskittyi maalaustaiteen ja anatomisen piirustuksen akateemisten tietojen hankkimiseen. Suuri määrä oppitunteja Ilja Repinin mukaan nimetyn Venäjän taideakatemian professorin Gennadi Manasherovin kanssa, opiskelu Latvian taideakatemiassa ja Vladimir Kozinin yksityiskoulussa Riiassa myötävaikutti tähän. Hankittujen akateemisten tietojen ja taitojen määrä tarjosi paitsi vapautta ja keinojen saatavuutta sekä tavoitteiden saavuttamisen helppoutta, myös tiukat sisäiset rajat, jotka estivät luovuuden prosessia. Taiteellisen identiteetin uudelleenarviointi ja osittainen nollaus vaati pitkän ajanjakson.Tuohon aikaan taiteilija työskenteli teatterissa lavasteiden ja pukujen suunnittelijana lasten näytelmiin.
Viime vuosina on syntynyt tarve pohtia henkisen omavaraisuuden kysymyksiä - henkisten lähteiden siirtämistä ulkoa sisälle ja mahdollisuutta heijastaa nämä prosessit luovuudessa. Silloin Vittoria Ainimon teosten rakennusmateriaalina alkoivat toimia sekä elämänarvojen uudelleensuuntaus läheisimmän ihmisen kuoleman seurauksena että keskiaikaisen taiteen kerrostuma, erityisesti musiikkiteokset ja niiden nykyinterpretointi (gregoriaaninen laulu, Arvo Pärtin teokset jne.). Ajatukset taiteellisten keinojen minimoinnista ja visuaalisesta askeesista ovat hyvin läheisiä taiteilijalle. Nykyaikana, joka on ylikyllästetty ulkoisilla ärsykkeillä, antikuluttajuus, myös luovalla tasolla, on ainoa tapa säilyttää itsensä eikä tulla aistiärsykkeiden ylitarjonnan orjaksi. Keskiaikaisen musiikin, kuten polyfonian, tai tintinnabulin periaatteiden, kuten kaksinaisuuden, joka ilmenee äänen ja tauon vuorotteluna, siirtäminen kuvalliseen kieleen on mielenkiintoinen tehtävä Vittoria Ainimolle.
Taiteilija haluaisi, että katsoja muistaisi meditaation idean, katsoisi sisäänpäin ja kokisi olemassaolon täyteyden tunteen kuullessaan gregoriaanisen laulun kaikuja.