Maalaan, koska uskon, että maalaus voi edelleen tarjota kokemuksen, jota mikään muu kuvallinen media ei voi korvata.
Työskentelyni tutkii läsnäoloa ja sitä, kuinka maalaus voi synnyttää kokemuksen ajan, havaitsemisen ja materiaalin välisten suhteiden kautta. Minua kiinnostaa hetki, jolloin kuva lakkaa olemasta pelkkä esitys ja muuttuu tilaksi, jonka äärelle katsoja voi viipyä.
Nykyisessä visuaalisessa kulttuurissa kuvat kilpailevat jatkuvasti huomiostamme. Maalaukseni eivät pyri osallistumaan tähän kilpailuun. Ne rakentuvat hitaasti kerroksista, valosta ja pelkistetyistä visuaalisista suhteista. Pyrin luomaan teoksia, jotka eivät vaadi välitöntä tulkintaa, vaan avautuvat vähitellen ja antavat katsojalle aikaa.
Ajatteluani ovat syvästi muokanneet gregoriaaninen laulu, keskiaikainen polyfonia ja Arvo Pärtin musiikki. Minua ei kiinnosta musiikin kuvaaminen, vaan se, kuinka sen rakenteet – rytmi, tauko, toisto ja resonanssi – voivat muuttua maalauksen rakenteiksi. Musiikki tarjoaa minulle tavan ajatella sitä, kuinka maalaus voi järjestää tilaa ja aikaa.
Sekä ihmishahmot että pelkistetyt, lähes abstraktit tilat ovat osa samaa tutkimusta. En näe niitä erillisinä aiheina, vaan erilaisina tapoina lähestyä samaa kysymystä: kuinka maalaus voi tehdä läsnäolon kokemuksen mahdolliseksi?
Ajattelen maalausta hitaana mediana. Sen merkitys ei synny yhdellä silmäyksellä, vaan rakentuu ajan myötä. Minulle maalaus ei ole ensisijaisesti kuva maailmasta, vaan paikka, jossa katsoja voi kohdata ajan, hiljaisuuden ja oman havaitsemisensa uudella tavalla.