Jaakko Rönkkö
Perustiedot
s. 1947, Vieremä
Kuvataiteilija
Asuinpaikka: Helsinki
Yhteystiedot
Puhelinnumero: 050 370 90 26
Sähköposti: jaakronk@hotmail.com
Oma esittely
Taiteilijaksi ryhtyminen oli minulle selvää jo ennen kouluikää. En vain tiennyt, mitä taiteilijana oleminen on. Tästä olen kirjoittanut esseen Taide-lehden numeroon 3/2019 otsikolla Kak Tam.
Taide on aina monimutkaista ollessaan hyvää. Ajattelen kuitenkin, että on tärkeää pitäytyä yksinkertaisissa perusasioissa ja varioida niitä mahdollisimman paljon.
Niinpä lähtökohtani on yksinkertainen: piirtäminen, tila ja väri sekä niissä liikkuminen. Taiteessa tärkeintä on tunnistettava läsnäolo oli teos kookas tai pieni.
Piirtäminen on perustoiminto, joka lähtee käsialasta ja ulottuu pienestä luonnoksesta tilapiirrokseen. Ajattelen väriäkin tilallisesti. Tässä sekoittuvat teoreetinen, moderni tila- ja väritietämykseni siihen kokemuspohjaiseen tietoon, että kaikki on peräisin luonnosta ja sen ilmiöistä.
Seinäpiirrosprojektini on lyijykynäpiirtämisen tavoin kypsässä iässä oleva projekti. Ensimmäisen tilapiirroksista koostuvan näyttelyni pidin TM-galleriassa Helsingissä 1984. Siitä lähtien olen tehnyt seinäpiirroksia aina, kun siihen on ollut tilaisuus. Joukossa on hetkellisiä, näyttelyn tai tapahtuman ajan kestäviä teoksia ja pysyviä teoksia.
Oli tilapiirros väliaikainen tai pysyvä valmistaudun sen toteuttamiseen niin perusteellisesti kuin mahdollista. Tilapiirroksessa on tärkeää se, mikä ei lopputuloksessa näy - tilan koko ja mittasuhteet ja tapa, jolla asetun siihen myötäillen ja kommentoiden sen ominaisuuksia.
Piirroksen synnyn dokumentointi on prosessin oleellinen osa. Kun monumenttipiirroksen tekeminen on erittäin fyysinen tapahtuma se on performanssi, jossa fyysisyys ja tilassa liikkuminen tarvitsee taltiointia. Tietysti häviävä teos säilyy näin kuvana. Taltiointeja esitän osana näyttelyitäni; oma käsialahan on aina sama, uudet teokset ovat kehittyneitä variaatioita edellisestä.
Kaksiulotteiset piirrokseni ja maalaukseni ovat sarjoja. Piirrän lyijykynällä, koska se on yksinkertainen perusväline, jonka käyttöhistoria on kulttuurin perustoimintoja. Maalauksissani olen päätynyt käyttämään guassia (peiteväri), joka on mattapintainen ja mahdollistaa värin tarkan määrittelyn. Lisäksi guassi on valoherkkä. Tämä ominaisuus taas tekee teoksesta moni-ilmeisen, ts. valaistuksen muuttuessa teos kirkastuu tai tummenee menettämättä perusluonnettaan.
Olen värikäsityksessäni sekä luonnon että modernistisen väriopin lapsi. Kaikki luonnossa saa minut usein pysähtymään sykähdyttävän ilmiön ääreen oli sitten kyseessä auringon painuminen horisonttiin tai kukan käsittämättömän hienostuneesti varioituva muoto ja väri. Kumarran syvään sekä luonnon moninaisuudelle että Goethen, Ittenin ja Albersin nerokkaalle kyvylle koota tämä kaikki hyvin järjestetyksi tiedoksi. Omassa työssäni haen lisävahvistusta sekä luonnosta että viisaiden opetuksista.
Varhaislapsuuden symbioottinen luontosuhde on ajan myötä käynyt yhä ilmeisemmäksi. Teemoina kaaos, rakentuminen , kasvu, loputon varioivuus palautuvat varhaiseen kokemukseen ja ovat teosteni nykyinen perisisältö. Luulen tämän olevan tärkeä tieto nykyisessä luontohädässämme. Moni muukin suomalainen kantaa sisällään perusmetsäläisyyttä, jonka kokemusmaailma on olemisessamme arvokkainta. Uusimmassa tuotannossani olen yhä enemmän luontosidonnainen. näillä teoksilla on kollektiivinimi Puut ja ruohot. Tämä sisältää kaikki aiemmat lähestymistavat, teema on vain terävöitynyt.
Taide on kommunikaatiota. Niinpä pidän näyttelyitä tasaisin väliajoin. Taiteen perimmäinen arvo on mielestäni kauneus. Haluan tarjota tätä kauneuskäsitystä niin julkiseen kuin yksityiseenkin nautintaan. Vaikka näyttelyt ovat hyvä tapa esitellä teoksia minulla on myös työhuone, jonne kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan teoksiini kaikessa rauhassa. On myös Helsingin taiteilijaseuran Taidelainaamo, joissa teoksiani on runsaasti, sen nettisivuilla erityisesti.
Taide on aina monimutkaista ollessaan hyvää. Ajattelen kuitenkin, että on tärkeää pitäytyä yksinkertaisissa perusasioissa ja varioida niitä mahdollisimman paljon.
Niinpä lähtökohtani on yksinkertainen: piirtäminen, tila ja väri sekä niissä liikkuminen. Taiteessa tärkeintä on tunnistettava läsnäolo oli teos kookas tai pieni.
Piirtäminen on perustoiminto, joka lähtee käsialasta ja ulottuu pienestä luonnoksesta tilapiirrokseen. Ajattelen väriäkin tilallisesti. Tässä sekoittuvat teoreetinen, moderni tila- ja väritietämykseni siihen kokemuspohjaiseen tietoon, että kaikki on peräisin luonnosta ja sen ilmiöistä.
Seinäpiirrosprojektini on lyijykynäpiirtämisen tavoin kypsässä iässä oleva projekti. Ensimmäisen tilapiirroksista koostuvan näyttelyni pidin TM-galleriassa Helsingissä 1984. Siitä lähtien olen tehnyt seinäpiirroksia aina, kun siihen on ollut tilaisuus. Joukossa on hetkellisiä, näyttelyn tai tapahtuman ajan kestäviä teoksia ja pysyviä teoksia.
Oli tilapiirros väliaikainen tai pysyvä valmistaudun sen toteuttamiseen niin perusteellisesti kuin mahdollista. Tilapiirroksessa on tärkeää se, mikä ei lopputuloksessa näy - tilan koko ja mittasuhteet ja tapa, jolla asetun siihen myötäillen ja kommentoiden sen ominaisuuksia.
Piirroksen synnyn dokumentointi on prosessin oleellinen osa. Kun monumenttipiirroksen tekeminen on erittäin fyysinen tapahtuma se on performanssi, jossa fyysisyys ja tilassa liikkuminen tarvitsee taltiointia. Tietysti häviävä teos säilyy näin kuvana. Taltiointeja esitän osana näyttelyitäni; oma käsialahan on aina sama, uudet teokset ovat kehittyneitä variaatioita edellisestä.
Kaksiulotteiset piirrokseni ja maalaukseni ovat sarjoja. Piirrän lyijykynällä, koska se on yksinkertainen perusväline, jonka käyttöhistoria on kulttuurin perustoimintoja. Maalauksissani olen päätynyt käyttämään guassia (peiteväri), joka on mattapintainen ja mahdollistaa värin tarkan määrittelyn. Lisäksi guassi on valoherkkä. Tämä ominaisuus taas tekee teoksesta moni-ilmeisen, ts. valaistuksen muuttuessa teos kirkastuu tai tummenee menettämättä perusluonnettaan.
Olen värikäsityksessäni sekä luonnon että modernistisen väriopin lapsi. Kaikki luonnossa saa minut usein pysähtymään sykähdyttävän ilmiön ääreen oli sitten kyseessä auringon painuminen horisonttiin tai kukan käsittämättömän hienostuneesti varioituva muoto ja väri. Kumarran syvään sekä luonnon moninaisuudelle että Goethen, Ittenin ja Albersin nerokkaalle kyvylle koota tämä kaikki hyvin järjestetyksi tiedoksi. Omassa työssäni haen lisävahvistusta sekä luonnosta että viisaiden opetuksista.
Varhaislapsuuden symbioottinen luontosuhde on ajan myötä käynyt yhä ilmeisemmäksi. Teemoina kaaos, rakentuminen , kasvu, loputon varioivuus palautuvat varhaiseen kokemukseen ja ovat teosteni nykyinen perisisältö. Luulen tämän olevan tärkeä tieto nykyisessä luontohädässämme. Moni muukin suomalainen kantaa sisällään perusmetsäläisyyttä, jonka kokemusmaailma on olemisessamme arvokkainta. Uusimmassa tuotannossani olen yhä enemmän luontosidonnainen. näillä teoksilla on kollektiivinimi Puut ja ruohot. Tämä sisältää kaikki aiemmat lähestymistavat, teema on vain terävöitynyt.
Taide on kommunikaatiota. Niinpä pidän näyttelyitä tasaisin väliajoin. Taiteen perimmäinen arvo on mielestäni kauneus. Haluan tarjota tätä kauneuskäsitystä niin julkiseen kuin yksityiseenkin nautintaan. Vaikka näyttelyt ovat hyvä tapa esitellä teoksia minulla on myös työhuone, jonne kiinnostuneet ovat tervetulleita tutustumaan teoksiini kaikessa rauhassa. On myös Helsingin taiteilijaseuran Taidelainaamo, joissa teoksiani on runsaasti, sen nettisivuilla erityisesti.
