Taiteen ja ihmisen ekologia etsinnän kohteena
Odottamattomaan ei voi varautua, se on ollut yksi yhteisötaiteen haasteista töissäni viimeiseten vuosien aikana. Projektini ovat olleet emotionaalisesti tyhjentäviä ja jälkeenpäin olen tuntenut itseni uupuneeksi. Tämä on johtanut minut etsimään tasapainoa ja uusia työkaluja pystyäkseni jatkamaan taiteen parissa. Yhteisötaide on kuitenkin kaikesta huolimatta taiteilijana työskentelemiseni perusta yhdessä maalaamisen kanssa.
Filosofi Emmanuel Levinasin ajatuksissa on yhtymäkohtia siihen mitä tuon esiin yhteisötaiteessa. Hän toteaa mm. että meidän on puhuttava siitä mistä ei varsinaisesti puhuta. Nykyaikamme on hyvin materialistinen ja empiirinen ja Levinas haastaakin meitä ajattelemaan Toista, sitä mikä on näkyvän tuolla puolen. Minulle tämä tarkoittaa ulospääsyä yksinäisyydestäni kohtaamalla juuri se Toinen. Tämä on mahdollista kun aloitan dialogin ihmisten kanssa. Yhdessä voimme näin kohdata meille kaikille yhteinen tuntematon.
Tarkoitukseni on työskennellä taloudellisesti sekä omien että maapallon resurssien kanssa. Yhteisötaiteen ydin ei kuitenkaan ole varsinainen teos joka syntyy työn tuloksena, vaan ne teosprosessin jäljet yhteisössä, josta muistamme teoksen. Toteutan teokseni ihmisen mittakaavalla sekä kuvallisesti että fyysisesti.