Teokseni hipovat usein lapsuuden ja naiseuden rajapintaa, ja käsittelevät naiseuden rakentumista. Taustalla kummittelee lapsuudenystävän katoaminen jäljettömiin nuorena tyttönä vuonna 1988.
Maalaamisen lisäksi työskentelytapani sisältää paljon olemassa olevan pilkkomista ja liitämistä yhteen uudella tavalla, jatkuvana tuhoamisen ja uudelleenrakentamisen prosessina. Ammennan paljon kirjallisuudesta, ja esimerkiksi T. S. Eliotin The Waste Land (1922) on rikastuttanut työskentelyäni vuosia.