Raitiovaunussa vastapäätä matkustava, aamulla lehdestä lukemani, lapsen
kommentti, valvottu yö, musiikki, elokuva, ystävä - kaikessa on
"materiaalia" teoksiini. Mahdottoman herkät asiat, jotka huomaa vasta ne
menetettyään.
Eräänlaiset rajatilat, vuorokauden häilyvät rajat, näkymätön ja
aistittava ovat kiinnostukseni kohteita.
Teokseni kertovat ulkopuolisuudesta, rajattomasta rakkaudesta ja maailman selittämättömiksi jäävistä asioista, vaipumatta liialliseen melankoliaan. Runoilija Pentti Saarikoskea lainaten: ”Minä en ole kiinnostunut maailmasta ja sen paikoista. Minä olen kiinnostunut paikoista ja niiden maailmoista.”
Materiaaleina käytän mm. eläinten kalloja ja kasveja, sekä kulunutta, ruostunutta, rikkinäistä, hylättyä ja osittain palanutta esineistöä. Esineisiin kietoutuneet muistot sulautuvat hauraan ja raskaan materiaalin kanssa teoksiksi, jotka luovat unenomaisia, satumaisen pelottaviakin tunnelmia.