TAITEENI SISÄLLÖSTÄ
Tilateokseni syntyvät paikkojen, tilojen ja ajan tunnusmerkeistä; vanhimmat esinekoosteet ovat vuodelta 1988. Tyypillistä teoksilleni on että veistän tilaa ja rakennan teokseni aineellisesti arvottomista, kertaalleen käytetyistä tavaroista ja esineistä. Usein niin että esineet tarttuvat mukaani. Vaistonvaraisesti tunnen vetoa tietyntyyppisiin materiaaleihin, joten en kerää varastoon mitä tahansa tavaraa.
Ensimmäiset koosteeni ovat syntyneet vanhan puu- Kuopion purettujen talojen laudoista, ovista, lukoista. Kaupunkiarkkitehtuurin osien kuvastoon on sekoittunut maalaiselämää, jonne ei 80-luvulla Kuopion torilta ollut pitkä matka. Lehmänkellot, hevosten aisakellot, lampaankellot, tiu'ut, harjat, taljat ja tervatut sukset olivat aikamatkateosteni materiaaleina.
Aikalaisia ja ajan kulttuurisia virtauksia kuvaavat kulloinkin suosiossa olleet esineet ja tavarat. Ne antavat teoksille historiaa ja tunnistettavuutta. Kuten crimplene-mekot 60-luvulla. Crimpelen asusteita valmistettiin erityisesti Neuvostoliiton vientiin. Olen kommentoinut itänaapurimme rikasta ja vivahteikasta arkea teoksissani, asuin Neuvostoliitossa vuonna 1987-88. Se oli kuivaa aikaa - suhaja vremja Gorbatshov yritti raitistaa kansaa ja juopottelu työpaikoilla ja vapaa-ajalla yritettiin saada loppumaan lopettamalla läheskokonaan alkoholin myynti. Pietari - silloinen Leningrad - oli kuin yhtä suurta performanssia ja tilataideteosta. Loppumaton innoituksen lähde. Pajeehhali eli venäjäksi lähdetään matkaan - matkaa www-sivuilleni!
Pyhäinkuvia nykyihmiselle syntisen maallikon näkökulmasta
Mikä minulle on hyvää, mikä minusta on pyhää? Entä miten paha meille näyttäytyy? Yhtä lailla törmäyskurssille asettuvat niin kirkkoihin kuin museoihin usein kohdistetut ennakkoluulot konservatiivisuudesta:
Kuvataiteilija Marja Kolun tilateoksissa ja esinekoosteissa on yksittäisillä esineillä tärkeä osa; esineet merkkaavat tapoja, toiveita, rituaaleja ja yksinkertaisia arjessa toistuvia tapahtumia. Esineillä on yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa rituaaleissa edelleen tärkeä merkitys: Osa esineistä toimii vallan ja arvon merkkeinä, maallisempina arvomerkkeinä toimivat autot, asunnot ja korut. Näin ihmiset viestittävät esineillä, tavaroilla ja pukeutumisella toisilleen arvomaailmaansa, sijoittumistaan ja asemaansa yhteiskunnassa sekä uskomuksiaan.
Tilateoksista ja esinekoosteista Kolu on koonnut kuvallisia kokonaisuuksia ja kolmiulotteisia asetelmia saaden aikaan uusia mielleyhtymiä; esineiden ja tavaroiden määrä on lisääntynyt ja elinaika lyhentynyt.
- Nykyaikana henkisyys ja erilaiset valtavirrasta poikkeavat uskonnolliset liikkeet ja filosofiset aatteet ovat vetäneet maallistumiseen ja tavarankeruuseen kyllästyneitä ihmisiä puoleensa. Tällöin kuvien ja erilaisia merkityksiä esittävien, lohtua tuovien esineiden ja tavaroiden suosio on kasvanut. Uudet kuvat ja henkiset harrasteet vievät tilaa monikymmenvuotiselta joka perheen ikonilta, televisiolta. Nykyaikana yhä useampi pohtii maailmanmenon mielettömyyttä eikä yksinkertaisia vastauksia ole tarjolla. Nykytaide toimii herättäjänä ja lohduttajana kovenevassa maailmassa, Kolu analysoi ja yllyttää katsojia omiin kokeiluihin perinteisten ikoneiden kauneuden siivittämänä nykytaiteen rinnalla.
Marja Kolun uusimmat teokset ovat osin tapahtumataidetta ja yhteisötaidetta.Viimeisin näyttely on syntynyt interaktiivisissa muotokuvapajoissa 3 vuoden aikana.
Tarja Talvitie: ”Taiteilija ei ole koskaan lomalla omasta ammatistaan”, sanoo Marja Kolu. Uteliaisuus ajaa häntä vuorovaikutustilanteisiin, jollaisesta käsillä olevassa potrettiprojektissakin on kyse. Vaasan kalasatamassa sai alkunsa Potrettikioski, jossa halukkaita kutsuttiin muotokuvausistuntoon. Aito kiinnostus kuvattavaan synnyttää henkisen yhteyden taiteilijan ja mallin kesken, tutustumisen kautta taiteilijan on mahdollista tavoittaa kuvattavassaan yksilöllisiä vivahteita. Muotokuvan mallille puolestaan tilanne on vapauttava, jopa terapeuttinen. Kuvattavat saivat pitää valmistuneet kasvokuvat, eikä raha vaihtanut omistajaa puolin eikä toisin. Pienen apurahan turvin taiteilija pystyi kustantamaan materiaalit ja välineet, projektin tarpeiksi räätälöity tilakin oli ilmainen.
Muotokuvaaminen on perinteikäs taidehistoriallinen genre. Ennen valokuvaamisen aikakautta kuninkaat, paavit ja renessanssiruhtinaat ikuistettiin seremoniallisiksi maalauksiksi ja patsaiksi toreille. Näköisyys ja vallan symbolit olivat merkityksellisiä. Vaikka muotokuvamaalaukset kuuluvat edelleen hallintoneuvostojen ja pankkisalien kuvakaanoniin, nykyisin valokuvaamisen helppous tekee mahdolliseksi kenelle hyvänsä tuottaa kuvia kanssaihmisistä, jopa itsestämme; selfiet ovat osa meidän aikamme muotokuvakieltä"