Marja Kolu
Perustiedot
s. 1956, Kemin mlk
Kuvataiteilija
Asuinpaikka: Korsholm
Yhteystiedot
Puhelinnumero: 0503410232
Sähköposti: marja.kolu@gmail.com
Oma esittely
TAITEENI SISÄLLÖSTÄ
Tilateokseni syntyvät paikkojen, tilojen ja ajan tunnusmerkeistä; vanhimmat esinekoosteet ovat vuodelta 1988. Tyypillistä teoksilleni on että veistän tilaa ja rakennan teokseni aineellisesti arvottomista, kertaalleen käytetyistä tavaroista ja esineistä. Usein niin että esineet tarttuvat mukaani. Vaistonvaraisesti tunnen vetoa tietyntyyppisiin materiaaleihin, joten en kerää varastoon mitä tahansa tavaraa.
Ensimmäiset koosteeni ovat syntyneet vanhan puu- Kuopion purettujen talojen laudoista, ovista, lukoista. Kaupunkiarkkitehtuurin osien kuvastoon on sekoittunut maalaiselämää, jonne ei 80-luvulla Kuopion torilta ollut pitkä matka. Lehmänkellot, hevosten aisakellot, lampaankellot, tiu'ut, harjat, taljat ja tervatut sukset olivat aikamatkateosteni materiaaleina.
Aikalaisia ja ajan kulttuurisia virtauksia kuvaavat kulloinkin suosiossa olleet esineet ja tavarat. Ne antavat teoksille historiaa ja tunnistettavuutta. Kuten crimplene-mekot 60-luvulla. Crimpelen asusteita valmistettiin erityisesti Neuvostoliiton vientiin. Olen kommentoinut itänaapurimme rikasta ja vivahteikasta arkea teoksissani, asuin Neuvostoliitossa vuonna 1987-88. Se oli kuivaa aikaa - suhaja vremja Gorbatshov yritti raitistaa kansaa ja juopottelu työpaikoilla ja vapaa-ajalla yritettiin saada loppumaan lopettamalla läheskokonaan alkoholin myynti. Pietari - silloinen Leningrad - oli kuin yhtä suurta performanssia ja tilataideteosta. Loppumaton innoituksen lähde. Pajeehhali eli venäjäksi lähdetään matkaan - matkaa www-sivuilleni!
Pyhäinkuvia nykyihmiselle syntisen maallikon näkökulmasta
Mikä minulle on hyvää, mikä minusta on pyhää? Entä miten paha meille näyttäytyy? Yhtä lailla törmäyskurssille asettuvat niin kirkkoihin kuin museoihin usein kohdistetut ennakkoluulot konservatiivisuudesta:
Kuvataiteilija Marja Kolun tilateoksissa ja esinekoosteissa on yksittäisillä esineillä tärkeä osa; esineet merkkaavat tapoja, toiveita, rituaaleja ja yksinkertaisia arjessa toistuvia tapahtumia. Esineillä on yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa rituaaleissa edelleen tärkeä merkitys: Osa esineistä toimii vallan ja arvon merkkeinä, maallisempina arvomerkkeinä toimivat autot, asunnot ja korut. Näin ihmiset viestittävät esineillä, tavaroilla ja pukeutumisella toisilleen arvomaailmaansa, sijoittumistaan ja asemaansa yhteiskunnassa sekä uskomuksiaan.
Tilateoksista ja esinekoosteista Kolu on koonnut kuvallisia kokonaisuuksia ja kolmiulotteisia asetelmia saaden aikaan uusia mielleyhtymiä; esineiden ja tavaroiden määrä on lisääntynyt ja elinaika lyhentynyt.
- Nykyaikana henkisyys ja erilaiset valtavirrasta poikkeavat uskonnolliset liikkeet ja filosofiset aatteet ovat vetäneet maallistumiseen ja tavarankeruuseen kyllästyneitä ihmisiä puoleensa. Tällöin kuvien ja erilaisia merkityksiä esittävien, lohtua tuovien esineiden ja tavaroiden suosio on kasvanut. Uudet kuvat ja henkiset harrasteet vievät tilaa monikymmenvuotiselta joka perheen ikonilta, televisiolta. Nykyaikana yhä useampi pohtii maailmanmenon mielettömyyttä eikä yksinkertaisia vastauksia ole tarjolla. Nykytaide toimii herättäjänä ja lohduttajana kovenevassa maailmassa, Kolu analysoi ja yllyttää katsojia omiin kokeiluihin perinteisten ikoneiden kauneuden siivittämänä nykytaiteen rinnalla.
Marja Kolun uusimmat teokset ovat osin tapahtumataidetta ja yhteisötaidetta.Viimeisin näyttely on syntynyt interaktiivisissa muotokuvapajoissa 3 vuoden aikana.
Tarja Talvitie: ”Taiteilija ei ole koskaan lomalla omasta ammatistaan”, sanoo Marja Kolu. Uteliaisuus ajaa häntä vuorovaikutustilanteisiin, jollaisesta käsillä olevassa potrettiprojektissakin on kyse. Vaasan kalasatamassa sai alkunsa Potrettikioski, jossa halukkaita kutsuttiin muotokuvausistuntoon. Aito kiinnostus kuvattavaan synnyttää henkisen yhteyden taiteilijan ja mallin kesken, tutustumisen kautta taiteilijan on mahdollista tavoittaa kuvattavassaan yksilöllisiä vivahteita. Muotokuvan mallille puolestaan tilanne on vapauttava, jopa terapeuttinen. Kuvattavat saivat pitää valmistuneet kasvokuvat, eikä raha vaihtanut omistajaa puolin eikä toisin. Pienen apurahan turvin taiteilija pystyi kustantamaan materiaalit ja välineet, projektin tarpeiksi räätälöity tilakin oli ilmainen.
Muotokuvaaminen on perinteikäs taidehistoriallinen genre. Ennen valokuvaamisen aikakautta kuninkaat, paavit ja renessanssiruhtinaat ikuistettiin seremoniallisiksi maalauksiksi ja patsaiksi toreille. Näköisyys ja vallan symbolit olivat merkityksellisiä. Vaikka muotokuvamaalaukset kuuluvat edelleen hallintoneuvostojen ja pankkisalien kuvakaanoniin, nykyisin valokuvaamisen helppous tekee mahdolliseksi kenelle hyvänsä tuottaa kuvia kanssaihmisistä, jopa itsestämme; selfiet ovat osa meidän aikamme muotokuvakieltä"
Tilateokseni syntyvät paikkojen, tilojen ja ajan tunnusmerkeistä; vanhimmat esinekoosteet ovat vuodelta 1988. Tyypillistä teoksilleni on että veistän tilaa ja rakennan teokseni aineellisesti arvottomista, kertaalleen käytetyistä tavaroista ja esineistä. Usein niin että esineet tarttuvat mukaani. Vaistonvaraisesti tunnen vetoa tietyntyyppisiin materiaaleihin, joten en kerää varastoon mitä tahansa tavaraa.
Ensimmäiset koosteeni ovat syntyneet vanhan puu- Kuopion purettujen talojen laudoista, ovista, lukoista. Kaupunkiarkkitehtuurin osien kuvastoon on sekoittunut maalaiselämää, jonne ei 80-luvulla Kuopion torilta ollut pitkä matka. Lehmänkellot, hevosten aisakellot, lampaankellot, tiu'ut, harjat, taljat ja tervatut sukset olivat aikamatkateosteni materiaaleina.
Aikalaisia ja ajan kulttuurisia virtauksia kuvaavat kulloinkin suosiossa olleet esineet ja tavarat. Ne antavat teoksille historiaa ja tunnistettavuutta. Kuten crimplene-mekot 60-luvulla. Crimpelen asusteita valmistettiin erityisesti Neuvostoliiton vientiin. Olen kommentoinut itänaapurimme rikasta ja vivahteikasta arkea teoksissani, asuin Neuvostoliitossa vuonna 1987-88. Se oli kuivaa aikaa - suhaja vremja Gorbatshov yritti raitistaa kansaa ja juopottelu työpaikoilla ja vapaa-ajalla yritettiin saada loppumaan lopettamalla läheskokonaan alkoholin myynti. Pietari - silloinen Leningrad - oli kuin yhtä suurta performanssia ja tilataideteosta. Loppumaton innoituksen lähde. Pajeehhali eli venäjäksi lähdetään matkaan - matkaa www-sivuilleni!
Pyhäinkuvia nykyihmiselle syntisen maallikon näkökulmasta
Mikä minulle on hyvää, mikä minusta on pyhää? Entä miten paha meille näyttäytyy? Yhtä lailla törmäyskurssille asettuvat niin kirkkoihin kuin museoihin usein kohdistetut ennakkoluulot konservatiivisuudesta:
Kuvataiteilija Marja Kolun tilateoksissa ja esinekoosteissa on yksittäisillä esineillä tärkeä osa; esineet merkkaavat tapoja, toiveita, rituaaleja ja yksinkertaisia arjessa toistuvia tapahtumia. Esineillä on yhteiskunnallisissa ja kirkollisissa rituaaleissa edelleen tärkeä merkitys: Osa esineistä toimii vallan ja arvon merkkeinä, maallisempina arvomerkkeinä toimivat autot, asunnot ja korut. Näin ihmiset viestittävät esineillä, tavaroilla ja pukeutumisella toisilleen arvomaailmaansa, sijoittumistaan ja asemaansa yhteiskunnassa sekä uskomuksiaan.
Tilateoksista ja esinekoosteista Kolu on koonnut kuvallisia kokonaisuuksia ja kolmiulotteisia asetelmia saaden aikaan uusia mielleyhtymiä; esineiden ja tavaroiden määrä on lisääntynyt ja elinaika lyhentynyt.
- Nykyaikana henkisyys ja erilaiset valtavirrasta poikkeavat uskonnolliset liikkeet ja filosofiset aatteet ovat vetäneet maallistumiseen ja tavarankeruuseen kyllästyneitä ihmisiä puoleensa. Tällöin kuvien ja erilaisia merkityksiä esittävien, lohtua tuovien esineiden ja tavaroiden suosio on kasvanut. Uudet kuvat ja henkiset harrasteet vievät tilaa monikymmenvuotiselta joka perheen ikonilta, televisiolta. Nykyaikana yhä useampi pohtii maailmanmenon mielettömyyttä eikä yksinkertaisia vastauksia ole tarjolla. Nykytaide toimii herättäjänä ja lohduttajana kovenevassa maailmassa, Kolu analysoi ja yllyttää katsojia omiin kokeiluihin perinteisten ikoneiden kauneuden siivittämänä nykytaiteen rinnalla.
Marja Kolun uusimmat teokset ovat osin tapahtumataidetta ja yhteisötaidetta.Viimeisin näyttely on syntynyt interaktiivisissa muotokuvapajoissa 3 vuoden aikana.
Tarja Talvitie: ”Taiteilija ei ole koskaan lomalla omasta ammatistaan”, sanoo Marja Kolu. Uteliaisuus ajaa häntä vuorovaikutustilanteisiin, jollaisesta käsillä olevassa potrettiprojektissakin on kyse. Vaasan kalasatamassa sai alkunsa Potrettikioski, jossa halukkaita kutsuttiin muotokuvausistuntoon. Aito kiinnostus kuvattavaan synnyttää henkisen yhteyden taiteilijan ja mallin kesken, tutustumisen kautta taiteilijan on mahdollista tavoittaa kuvattavassaan yksilöllisiä vivahteita. Muotokuvan mallille puolestaan tilanne on vapauttava, jopa terapeuttinen. Kuvattavat saivat pitää valmistuneet kasvokuvat, eikä raha vaihtanut omistajaa puolin eikä toisin. Pienen apurahan turvin taiteilija pystyi kustantamaan materiaalit ja välineet, projektin tarpeiksi räätälöity tilakin oli ilmainen.
Muotokuvaaminen on perinteikäs taidehistoriallinen genre. Ennen valokuvaamisen aikakautta kuninkaat, paavit ja renessanssiruhtinaat ikuistettiin seremoniallisiksi maalauksiksi ja patsaiksi toreille. Näköisyys ja vallan symbolit olivat merkityksellisiä. Vaikka muotokuvamaalaukset kuuluvat edelleen hallintoneuvostojen ja pankkisalien kuvakaanoniin, nykyisin valokuvaamisen helppous tekee mahdolliseksi kenelle hyvänsä tuottaa kuvia kanssaihmisistä, jopa itsestämme; selfiet ovat osa meidän aikamme muotokuvakieltä"
Ajankohtaista
Idea yhteisnäyttelyyn Läski sulaa on syntynyt aikaisempien, Saarijärven museossa 2006 ja Oriveden Purnussa 2014 tehtyjen yhteisprojektien pohjalta.Olemme molemmat kotoisin maalta, pieneltä paikkakunnalta, Peter Taalainmaalta Ruotsista, Marja Pohjois-Suomesta Keminmaalta, missä lapsuus 1950-1960-luvuilla kului ankaran uskonnollisessa yhteisössä, virsiä veisaten, saarnoja kuunnellen. Meitä yhdistää myös kiinnostus ihmisen käyttäytymiseen ja hänen tekemiinsä valintoihin. Kysymme, miten vaikuttaa ihmisen perhetausta, mistä kumpuaa suvaitsemattomuus? Miksi niin usein rasismi pesii pienissä maaseutuyhteisöissä?
Pyrimme kumpikin herättämään taiteellamme vastakaikua yleisössämme – kokemaan asioita uudella tavalla ja havaitsemaan ympäröivää todellisuutta. Haluamme synnyttää iloa, keskustelua, suuttumustakin. Olemme asettuneet tilan ulkopuolelle tarkastelemaan ilmiöitä sivullisina, kyseenalaistamme – näemme enemmän.
Näyttelyn otsikko on provokatiivinen heitto, jonka kautta tilataideteoksemme käsittelevät rankkoja aiheita kuten pienten yhteisöjen sisäsiittoisuutta, pedofiliaa, rasismia ja jopa fanaattista nationalismia, joka piileksii nurkkakuntaisen kansanperinteen helmoissa. Haluamme haastaa ja tehdä toisenlaisia johtopäätöksiä, kuin mitä meillä on lapsena opetettu. Haluamme rohkaista myös muita samaan. Taiteemme on inhimillistä ja humoristista. Se tunkee ihon läpi ja laittaa läskin sulamaan.
Marja Kolu (s. 1956) on jo yli 30 vuoden ajan rakentanut tilataideteoksensa kirpputoreilta ja kaatopaikoilta löydetyistä esineistä. Hän ei keräile materiaalia varastoon, vaan hänen sanoin ”esineet pyytävät päästä mukaani”. Näistä jo kertaalleen käytetyistä esineistä koostuvat teokset muotoutuvat paikan, ajan ja materian liitoksi, jonka ytimessä on kannanotto tavallisen ihmisen puolesta valtakoneistoja ja kerskakulutusta vastaan.
Näyttelyn teokset ottavat kantaa ajankohtaiseen aiheeseen: ylensyöntiin ja kertakäyttökulttuuriin. Kingsize GRILLGRILL koostuu käytöstä poistetuista grilleistä. Luonto oirehtii, maapallomme kakoo ja oksentelee. Osa maapallon asukkaita näkee nälkää, kun samaa aikaa toinen osa jonottaa lihavuusleikkaukseen. Yhtä aikaa mainoskuvastojen grillilaitteet kilpailevat keskenään koolla ja suorituskyvyllä.
Peter Johansson (s. 1964), ruotsalais-tanskalainen kuvataiteilija, nauraa veistoksillaan ja installaatioillaan synnyinseutunsa kliseille – Ruotsin Taalainmaata myydään hurmioituneille turisteille kansallisromanttisena kansantanssien ja punaisten mökkien unelmana. Johansson nostaa esiin idyllin nurjan puolen, ahdasmielisyyden ja rasismin. 2000-luvun alusta lähtien hän on laajentanut taiteensa koskemaan myös muita vastaavanlaisia nationalismin pesäkkeitä eri paikkakunnilla, eri maissa. Samaan aikaan hänen katseensa on tiivistynyt oman sukutaustan vaiettuihin salaisuuksiin. Ironia ja naurunremakka liikkuu yksityisestä yleiseen, kunnes yksityisen ja yleisen keskinäinen vuoropuhelu yltää riitasointuiseksi kakofoniaksi punaisessa pirun pyhäkössä.
Teksti: FM, taiteen tutkija Tarja Talvitie
Näyttelyä ovat tukeneet Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto, Svenska Kulturfonden ja Pohjanmaan liitto.
https://sculptors.fi/exhibition/laski-sulaa-flasket-brinner/
