Maalaus on minulle sekä ajatusten näkyväksi tekemistä että tapa ajatella. Fyysinen työskentelyprosessi on osa ajattelua: materiaalin työstämisen kautta voin tavoittaa uuden ulottuvuuden. Materiaali myös ohjaa syntyvän kuvan ilmiasua. Verbaalinen, visuaalinen tai mentaalinen kuva saa mielessä aikaan pyörteitä, jotka vaativat näkyväksi tullakseen oikeaa materiaalista muotoa. Joskus oikea muoto löytyy maalauksesta, joskus se syntyy kirjaillen tai paperista leikaten. Prosessi on tällöin kuitenkin eräänlaista varjokuvan tavoittelua, sillä syntyvä kuva ei ole sama kuin kuva mielessä. Aistihavainnot, materiaalien ominaisuudet ja erilaiset vaikutteet ympäröivästä todellisuudesta sekoittuvat niin, että loppujen lopuksi syntynyt kuva on enemmän kuin osiensa summa.
Kuva on voimakkaimmillaan silloin, kun se välähtää mieleen näkynä. Usein kuitenkin kuva nousee mieleen jonkun toisen kuvan kautta, minua ympäröivän visuaalisen kulttuurin tuotoksena. Tällöin syntyy vuoropuhelu. Kun olen ottanut kuvan käyttööni, siitä tulee osa omaa kuvastoa, jälki mieleen ja muistiin. Tekemäni kuva puolestaan jättää jäljen visuaalisen kulttuurin kuvastoon. Kuvien kautta keskustelen sekä nykyisyyden että menneisyyden kanssa. Usein myös käyttämäni tekniikka luo sillan menneisyyteen. Tunnenkin olevani osa taiteen jatkumoa sekä kuvamaailmani että käyttämieni menetelmien kautta.