Saarinen työstää teoksissaan suomalaisen kansanuskon yhtymäkohtia nykypäivään. Hän käsittelee aiheitaan maalauksen ja performanssin keinoin sekä valmistamalla pieniä esineitä kierrätysmateriaalista, karvasta ja glitteristä. Saarisen teoksille ominaista on runsaat täyteläiset värit, vaikeidenkin aiheiden käsittely huumorin kautta sekä ristiriidat julkisen ja salatun välillä. Kaiken kruunaa tietenkin kimallus ja karva niiden monissa muodoissa ja väreissä.
Teosten sisältö rakentuu kerroksittain paikallisista tarinoista, uskomuksista ja tavoista mutta niiden varsinainen pohja on suomalais-ugrilaisessa kansanperinteessä, joka kunnioitti naiseutta omalla ronskilla tavallaan.