Taiteeni etsii sitä, mikä ihmiselämässä on toistuvaa ja pysyvää. Keskipisteessä on ihminen, kuolevainen jonka arvokkuuden voi tavoittaa hetkessä, erityisessä silmänräpäyksessä, joka avaa suhteen olemisen ehtoihin, myös kuolemaan. Tutkin tätä mysteerin vyöhykettä maalauksen ja piirustuksen keinoin.
Arjen kasvokuva on aina jonkin ainutkertaisen eksistenssin ilmentymä. Tietty ilmetila tekee kasvoista vain hetkellisiä ja kuitenkin viittaa koko elettyyn elämään, Eri näyttelyissäni kasvokuvat yhdistyvät kehon kuviin tavoilla, joissa ihmiskasvot - tuo tihentynyt merkitysten kenttä - kohtaavat vartalon karakteristiikan mitä moninaisin muodoin. Eräs teemoistani on ollut elämän pituuden, sen pitkien varjojen ja ihmisen näennäisen kasvamisen - ja kuitenkin sen ehdottoman rajallisuuden kuvaus. Olen kuvannut iltavarjon pituisten hahmojen avulla tätä abstraktia teemaa.
Rajan teemaa käsittelen myös Maan muisti - sarjassa joka käsittää yhä kasvavan sarjan maalauksia ja piirustuksia joissa kuvaan eri-ikäisiä ihmisiä ja ihmisten kasvoja maisemassa, maan pulssin sykkeenä luontoäidin muistissa ja sylissä. Eri ikäisten ihmisten kasvot - heidän ilmetilansa - hetkellinen ajallisuus ja muuttuvaisuus ja ääretön maisema kohtaavat. Kehot ja kasvot tuntuvat kuin syntyvän maisemasta ja toisaalta imeytyvän äiti maan pehmeään vaippaan. Hetkellinen ja pysyvä kohtaavat. Voi ajatella että töissä oleva horisontti avaa näkymän ulottuvuuteen, joka yltää katoavaisen elämän tuolle puolen. Ainoastaan omassa rajallisuudessaan pysyttelevä elämä ei koskaan pysty saavuttamaan täyttymystään.
Taiteilijana pidän arvokkaana ihmiselämän ikuista toistumista ja muuttumattomuutta ja toisaalta yksilöllistä, kosmisia näköaloja vasten silmänräpäyksellistä arvokkuutta. Taiteilijan ja taiteen tradition vuoropuhelu on osa työtäni. Kaikki ajat ovat meissä, aika ja tila katoavat, jäsennämme ja prosessoimme tätä koko elämämme.