Työskentelyni taustat ja suunta / mielen ja materian välissä
” – Riippumatta siitä syntyvätkö ajatukset filosofiasta, tieteestä vai taiteesta, niitä ei voi irrottaa ajattelijastaan,
ja yhtä vähän niitä voi irrottaa siitä kulttuurista joka synnytti ajatteliljat, taiteilijat ja tiedemiehet.”
Olen1980-luvun alusta tehnyt pääasiassa tilateoksia ja installaatioita joiden kautta olen tutkinut mielen ja materian vuorovaikutusta ja tästä esiin nousevia ominaisuuksia.
Mielen evoluutio, ihmisen tietoisuus sekä se,-miten ajan ja paikan kokemukset ja merkityksien muodostuminen ovat tietoisuuden edetessä jäsentyneet,- ovat uteliaisuuteni ja tutkimusteni kohde. Tutkimukseni ovat siksi haarautuneet myös luonnontieteiden alueelle etenkin biologian, filosofian, semiotiikan ja kehityspsykologian pariin.
Pohdin sekä sitä, miten maailma sitä hahmottaessamme muotoutuu, että sitä, miten alati uudet näkökulmamme ajassa ja kulttuurissa muuttavat meitä. Tätä kutsun mielen ja materian vuorovaikutukseksi. -
Ymmärrän siten maailman vuorovaikutteisena prosessina,- en ennalta annettuna valmiina paikkana jossain ulkopuolellamme, joka täysin muuttumattomana odottaa löytämistään. Kun opimme uutta, tietoisuutemme ja ymmärryksemme kehittyy ja näkökulmamme maailmaan muuttuu . Kysynkin, missä kulkevat mielemme rajat ja missä on se kohta josta ”maailma” alkaa? Minulle sitä rajaa ei ole; me luomme maailmamme samalla kun opettelemme näkemään ja ymmärtämään sitä.
Tietoisuutemme heijastaa siten mielen ja materian vuorovaikutussuhdetta ja tämä suhde on evolutiivinen.
Tähän kehityksen prosessiin viittasin v.2008 pitämässäni yksityisäyttelyssäni Amos Andersonin taidemuseossa Helsingissä, moniosaisella tilateoksellani nimeltä Matter & Light.
Kysymykseni onkin; voiko taiteella kommentoida tai vaikuttaa em. kysymyksissä? Mielestäni voi ja pitääkin, koska taiteen avulla on aina asetettu kysymyksiä olevaisuuden reunaehdoista tavalla, joka tieteen alalla ei olisi mahdollista. Taide on toisenlainen näkökulma maailmaan;
-Filosofi Merleau-Pontyn sanojen mukaisesti: olevaisuuden tutkimus on loputon sarka sekä filosofille että taiteilijalle.
Tilateokseni ovat siten allegorisia heijastuksia tutkimusteni ja pohdintojeni eri vaiheista ja toivon niissä piilevän energian ja hiljaisuuden yhdistelmän herättävän katsojassa uusia merkityksiä, ajatuksia ja tunteita.
-Ne eivät kuitenkaan hae vastauksia tieteen tai filosofian kysymyksiin vaan heijastavat niistä syntyneitä ajatuksia ja havaintoja sekä kokemuksia olemisen sellaisista tasoista, joihin tarkkaa määritelmää ei löydy; ne ovat siten erään aikakauden ja kulttuurin materiaalisia muistiinpanoja.
Tilateokseni ovat olleet pääasiassa isoihin tiloihin, taikka useampaan huoneeseen suunniteltuja ideakokonaisuuksia, ne ovat tilasidonnaisia.
Olen taiteen parissa oman itsenäisen työskentelyni lisäksi halunnut tehdä yhteisyötä myös eri ryhmien kanssa:
Minua on myös pitkään kiinnostanut tieteen ja taiteen yhdistäminen työskentelyssäni
ja siksi olen toiminut v:sta 2011 lähtien uutta konseptia taidekentille
ja kulttuuriin luovan Sjählö9-taiteilija / tiedemies-ryhmän projektien tuottajana ja jäsenenä.
Ryhmä tutkii ulkopuolisuutta toiseutta ja eristämistä tieteen ja taiteen tulokulmista käsin ja olemme esiintyneet menestyksellisesti sekä Suomessa ( Hyvinkään taidemuseossa, Tikanojan Taidekodissa, Galleria Lapinlahdessa Helsingissä ) että Pohjolan Talossa Islannissa ja Suomen Saksan instituuttissa Berliinissä otsikolla Heijastuksia toiseudesta. Ryhmämme on näissä näyttelyissään järjestänyt esitelmiä, luentoja ja keskustelutilaisuuksia toiseuden heijastuksista tieteen, filosofian ja historiantutkimuksen näkökulmista käsin. Ryhmämme kotisivut: http://sjahlo9.wordpress.com
Yhdistin taiteen ja tieteen tulokulmia myös viimeisimmässä yksityisnäyttelyssäni nimeltä
!VETTÄ! !WATER! Helsingissä Galleria Laterna Magicassa Hgin juhlaviikkojen aikana. Näyttelyn yhteydessä toteutettiin paneelikeskustelu Suomen pohjavesioikeuksista.
Asiasta esitelmöi ympäristöoikeuden professori, Itä Suomen yliopiston professori Antti Belinskij