Ensin on ajatus, tai ehkä pelkkä elämys, joka syntyy jostakin mitä olen nähnyt, kokenut tai kuullut. Vähitellen se alkaa saada väriä ja muotoa, se ei jätä rauhaan ennen kuin sen on käsitellyt kuvaksi. Kuvaksi tuloa vaativat varmaan sinnikkäimmin sellaiset jutut, jotka vaikuttavat jossakin piilotajunnassa ja tunnetasolla, sellaisella alueella jota on vaikea ilmaista muuten.
Maalauksessa voi olla samanaikaisesti monia sisältöjä ja tasoja ja itsellekin selvittämättömiksi jääviä symboleja. Tapahtuu intuitioon perustuvaa asioiden käsittelyä: asialle saa muodon, vaikka ei edes itse ymmärtäisi mitä tuli tehdyksi. Katsojan ei tarvitse tietää maalauksen lähtökohtana olevia mielikuvia, vaan hän saa luoda omansa. Hän saattaa vaistonvaraisesti tunnistaa kuvasta itselleen tutun elämyksen - tai olla tunnistamatta.
Minulle taide on uteliaisuutta ja pohtimista. Miten pystyn käsittelemään kuvan keinoin eri asioita, tai yksinkertaisesti: miten vaikuttaa tietty muoto- tai väriyhdistelmä kankaalle pantuna? Maalatessani kysyn itseltäni: miten tämän voi ilmaista toisin, mitkä ovat ne vähimmät viitteet, joilla asian voi ilmaista kuvana. Aiheistani etsin jatkuvasti jotain keskeistä ydintä ja ideaa, epäoleellista karsien, ja lopputuloksessa alkuperä voi olla jo täysin piilossa.
Aiheen ydintä etsiessä päädyn usein peruselementteihin viiva, väri ja pinta, joihin lopulta kaiken voi pelkistää. Etsin maalatessani myös luonnossa ja elämässä yleensä tapahtuvaa toistoa ja rytmiä, kiertokulkua. Maalaan kerroksia, niin että käden liike ja työskentelytapahtuma saa jäädä näkyviin. Jokainen kerros peittää aikaisemman niin kuin elämässä jätämme jälkeen menneet. Siveltimenvetojen väliin jää kuitenkin merkkejä aikaisemmista, kuin muistoina tai piilotajunnan pilkahduksina. Kysymyksessä on jonkinlainen mietiskely- tai maailmanselitysprosessi, jonka kukin katsoja voi vastaanottaa ja tulkita omilla selityksillään.
sulje ikkuna