Hanna Järvenpää

s. 1980, Orivesi
Kuvataiteilija
Asuinpaikka: Käsämä

Yhteystiedot

Oma esittely

Haluan yrittää muuttaa maailmaa. Pyrin tavoitteisiini jättämällä pienen ekologisen jalanjäljen. Suosin materiaaleja ja tekniikoita, jotka edesauttavat teosteni fyysisen muodon ongelmatonta häviämistä. Hitaat, käsityömäiset tekniikat muistuttavat resurssien rajallisuudesta kyseenalaistaen samalla koko työn merkityksellisyyden. Monet asiat maailmassamme mitataan niiden hyödyllisyydellä. Toisinaan työskentelyn tai olemisen hyödyllisyys ei ole mitattavissa nopealla voitolla, vaikka sitä yhteiskunnassamme paljon arvostetaankin. Ihmisyyden tutkiskelu on antoisaa, joskin monesti melko masentavaa. Taiteeni kautta haluan muistuttaa virheistä, joita ei pidä toistaa kerta toisensa jälkeen yhä uudelleen ja uudelleen.

Käyttötarkoituksen antaminen normaalisti pois heitettävälle asialle on kapinaani rahan palvontaa vastaan. Potentiaalisen materiaalin hypistely ja testailu edesauttavat ideointia. Seuraten intuitiotani luon teorian siitä, kuinka pääsen valmiiseen lopputulokseen. Yhdistelen mielessäni mielenkiintoisia tekniikoita ja raaka- aineita valmistaen kaavan, jonka avulla itse työ tulee sujumaan kuin tanssi. Toisinaan kaikki menee suunnitelmien mukaan, yleensä ei. Pohdiskelen jatkuvasti kuinka hyödyntää vanhoja ratkaisuja ja yhdistää niitä uusiin välineisiin. Aiemmat ideoinnit saapuvat monesti pelastajiksi hankalan tilanteen sattuessa kohdalle.
Paloista kokoaminen on muodostunut ominaiseksi tavakseni koostaa teoksia. Pienestä alkava, vähitellen kasvava kokonaisuus on helpompi hahmottaa, ja toisaalta kaikki suuri koostuu runsaasta määrästä pieniä asioita. Teokseni voikin tavallaan rinnastaa kasveihin tai sienirihmastoon, joiden kasvu riippuu ravinteista ja muista ympäristön olosuhteista. Yleensä en koe teosten olevan tietyllä hetkellä lopullisesti valmiita. Ne vain nukkuvat odottaen uutta kasvua tai metamorfoosia seuraavaan vaiheeseen.

Teepussiteosten vyöry sai alkunsa uteliaisuudesta jokapäiväistä elintarviketuotetta kohtaan. Teepussipaperi on todistanut kestävyytensä taiteellisessa käytössä vuosien varrella. Toinen monikäyttöisyyden perikuva, joka on tullut jäädäkseen tekniikka valikoimaani, on syanotypia. Kummankin kanssa yhteistyöni on vasta alussa. Yhteiskunnallisten, biologisten, uskonollisten ja muiden ihmiskunnan kummallisuuksien pohdinta taipuu hyvin syanotypialle ja ohuelle, mutta sitkeälle paperille. Valokuvan käyttö osana teoksia onnistuu syanotypian avulla niin, ettei kuva itsessään anasta liiaksi tilaa. Päättämällä keskittyä edellä mainittuihin, rajoitan uhkaa ryntäillä materiaalista toiseen löytämättä ikinä minkään syvintä olemusta. Yltäkylläisyyden keskellä on helppo unohtaa mikä todella on tärkeää. Haastan itseni pysähtymään, jotta tekemiseni olisi niin merkityksellistä, että se paitsi näkyy myös tuntuu teoksen kokijalle.
Näytä biografia

Ajankohtaista

Taidekeskus Ahjon 20-vuotistapahtuma 7.4.-6.5.18. Joensuussa
Rakenteilla Taide: http://www.taidekeskusahjo.net/~z632186/rakenteillataide/


Möhkönvirta-nykytaidenäyttely Möhkön Ruukkimuseossa ja Parppeinvaaran runokylässä 2.6.-1.9.18.
https://www.facebook.com/mohkonvirta

Bio

Hanna Järvenpää syntyi Orivedellä 1980. Hän muutti Joensuuhun opiskellakseen Pohjois-Karjalan Ammattikorkeakoulun Kuvataiteen ja Muotoilun koulutusohjelmassa vuonna 1999. Taidegrafiikka erikoistumisalanaan hän valmistui kuvataiteilijaksi keväällä 2003. Joensuun yliopiston ja seurakunnan järjestämän alttariteos kilpailun (2002) Järvenpää voitti kananmunankuorista tehdyllä työllään ”Me kaikki”. Opinnäytetyönäyttelyn hän piti yhdessä Anna Armisen kanssa otsikolla Elämän antimet.

Ensimmäisen työskentelyapurahansa Järvenpää sai vuonna 2010. Hän on järjestänyt lukuisia yksityisnäyttelyitä ympäri Suomen ja hänen teoksiaan on ollut esillä muun muassa TAITEILIJAT 2012 (STS), SOTA vai RAUHA?, Rajoilla (SKjL) ja UUSI MUU 2012 (Muu ry.) näyttelyissä.

Järvenpään teoksissa pohdinnan kohteina ovat ihmisen käyttäytymiseen ja ihmisenä olemiseen liittyvät teemat. Pahuus piilee kaikissa, moraali ei ole kaikille samankaltainen. Kuolema on monesti läsnä, ei pelkoa herättävänä uhkana, vaan totuutena, joka lopulta riisuu materialistisen turhuuden kaikkien yltä.

Kierrätysmateriaalit ovat tärkeä osa työskentelyä, ja teosten ekologinen katoaminen niiden käytyä turhaksi olennaista. Vanhat lakanat ja paperi teepusseista ovat toimineet pohjana syanotypialla valotetuille kuville, joista taiteilija kokoaa osin intuitiivisesti kollaaseja. Teokset ja niistä muodostuvat näyttelyt ovat monesti kasvavia kokonaisuuksia, joita on tarkoitus jatkaa epäsäännöllisin väliajoin. Prosessi on monesti monivaiheinen ja hidas.

Vaihtoehtoinen valokuvamenetelmä anthotypia ja ruostemonotypia ovat odotusta vaativia tekniikoita. Ne ovat myös osaltaan tuuripeliä, kuten elämä. Hektisen nykypäivän keskellä Järvenpään teokset pyrkivät pysäyttämään hetkeksi.