Harri Kivi

Perustiedot

s. 1961, Helsinki
Kuvataiteilija, taidemaalari, tilataiteilija, yhteisötaiteilija, installaatio.
Asuinpaikka: Helsinki, Finland

Yhteystiedot

Puhelinnumero: 045 6702850

Oma esittely

HOMO LUDENS- PLAYFUL MAN
Harri Kivi on moniulotteinen ihminen, taiteen kentän uudistaja ja yksi Suomen omaperäisimpiä kuvataiteilijoita.
Hänen luomansa optiset teokset, aistivoimaiset pienoisuniversumit, ovat kuin vihjauksia kaukaisista aurinkokunnista. Taiteen kanonisoinneista vapaat teokset liikkuvat veistosten ja maalausten välimailla ikään kuin
kuljettaen katsojan paikoin avaruudellisten vesistöjen viimeisiin huoneisiin. Ylösalaisin kääntyneet optiset
kosmokset ovat hänelle arvoituksellisen eksistenssin vertauskuvia.

Kivi vastaa ilmapuntarin tavoin mailmaan samoin kuin Fernand Léger: ”Kun elämä on julmimmillaan pitää löytää
leikki”.
Kiven tuotannon polku on tinkimättömän jäljittelemätöntä ja omaehtoista eikä sille löydy vastinetta
Suomesta.

PILVILAIVOJEN VEISTÄJÄ
Kuvataiteilija Harri Kivi on vaikuttanut taide-elämäämme piristävästi ja piikittävästi laajalla rintamalla ja
pitkään. Hänen monet hankkeensa, kuten Kauppala, Puska ja Tervetuloa meille, ovat monella tavalla olleet
täyspainoista yhteisöllistä taidetta. Etenkin suunnittelemallaan Myrsky-hankkeella on ollut laajakantoisia
nuorten sosiokulttuuriseen elämään ulottuvia positiivisia heijasteita.
Selkeälinjaisen ja konkreettisen yhteisötaiteen lisäksi Harri Kivi on ennen kaikkea maalari: Hänen toimintansa
tällä alueella jakautuu kahteen kiinnostavaan lohkoon: Hän on tuonut ornamentin ja pienmuodot takaisin
kuvataiteeseen ja antanut niille vielä ”kiiltoa”, joka on usein valitettavasti tulkittu vain ”entisen mukaan”.
Tämän lisäksi hänen maalaustuotantonsa on tavoitellut ulottuvuuksia, jotka eivät näytä perinteiseltä
maalaukselta vaan tuovat esiin monitasoiset pintojen heijasteet ja suuntaavat siten värin ulos materiasta,
pintojen väliin. Hän on tavoittanut hienosti transparentin värin mahdollisuudet.
Harri Kiven viimeaikaisissa teoksissa muovikuvut ovat avautuneet ja kääntyneet kohti katsojaa. Nyt ne tuijottavat vastaanottajaa ammottavin heijastuksin.
Karjalais-bysanttilaisen torin tumma pitsimäisyys on saanut rinnalleen sen hämmästelevän ja salaamattoman
vastakohdan. Kivi on tyhjentänyt torin ja heijastaa värin valoellipseinä kohti katsojan tilaa. Pilvilaivojen
tuijotus kääntää myös katsojan nurinpäin läpikuultavan kuvun silmänurkkaan.
Pilvilaivojen sisäinen elämä on kirkasta ja valonkelluvaa. Välillä kiiltoämpärin vatsa on tyhjä, välillä sen
täyttävät kimmahtelevat värien metamorfoosit.
Kun aiemmissa teoksissa kosmos sulkeutui kerroksellisesti ja teki arkkitehti Alvar Aallon muovikuvusta sen
vastakohdan, tumman pitsimäisen mikrokosmoksen, nyt konstruktiivinen ihmetys muuttuu heijastusta
vaativaksi vadiksi. Värien harhaileva katse tarkastelee katsojaa laajoin kaarroksin. Heijastukset sijoittuvat
jonnekin teoksen ulkopuolelle – ja kuitenkin häikäisyn tämänpuolisuuteen.
Missä on pinta, huudahtaa Kiven teosten katsoja. ”Näemme vain syvyyttä”! Emme havaitse pintaa heijasteluilta,
kun rakenteet muuttuvat häikäisyiksi. Schein, lume, on tietoinen tavoite. Konstruktiivinen lume, goottilaisen
pyöröikkunan lume, romantiikan hahmoton lume, Pompeijin punaisen lume, lumen (lat.: valo, aukko, ontelo).
Altti Kuusamo, taidehistorian professori.
TAITEILIJAN TEHTÄVÄ
Olen kuullut usein sanottavan, että taiteilijat ovat päättömiä, liioittelijoita ja hulluja. Harri Kivessä tämä
taiteilijoihin liitetty hulluus toteutuu juuri niin kuin sen itse ymmärrän ja hyväksyn kun sillä tarkoitetaan
suurta herkkyyttä, älyä, rohkeutta ja uskallusta ottaa riski. Äärimmillään juuri nämä ominaisuudet pakottavat joitakin taiteilijoita viemään loppuun syvän käsityksensä. Taide syntyy ihmisen henkisen aktiivisuuden,
hänen järkensä ja henkensä yhteistyöstä. Luomistyö edellyttää huomioiden tekemistä, vertaamista ja erojen
havaitsemista. Uutta taidetta pitää luoda täyttämään uusia tarpeita, kun yhteiskunta muuttuu muuttuvat myös
taiteen sanoma ja vaikutus
Taiteilijan tehtävä on levittää henkistä mielihyvää ja viedä sivistystämme eteenpäin ja avata uusia esteettisiä ja
eettisiä arvokokemuksia. Harri Kiven töissä jokainen teos on yksilö jolla on omat vain sille kuuluvat
ominaisuutensa. Kulttuuri on toimintaa jossa kvaliteetit asetetaan vastakkain, kenttä jossa tapahtuva
toiminta on arvojen taistelua. Taiteilijan dilemma on metafyysinen, pyrkimyksenä löytää totuus, jota hän ei
tietenkään löydä mutta matkallaan hän näkee jotain sellaista mitä muut eivät näe. Voimme tavoittaa universaalin vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Taiteen vastaanottajan on pystyttävä luottamaan siihen, että
taiteilija ei liehittele olettamaansa yleistä makua vaan on tosissaan, pysyy omana itsenään ja säilyttää itsenäisyytensä.
Jorma Uotinen, taiteilijaprofessori.

TAITEEN VÄLITYKSEEN UUSI REITTI
Taiteilijalla on pääkonttori ja showroom Helsingissä.
Teokset voi hankkia suoraan alkutuottajalta, taiteilijalta itseltään.
Tervetuloa!
Näytä biografia

Ajankohtaista

www.harrikivi.fi

Bio

HOMO LUDENS- PLAYFUL MAN
Harri Kivi on moniulotteinen ihminen, taiteen kentän uudistaja ja yksi Suomen omaperäisimpiä kuvataiteilijoita.
Hänen luomansa optiset teokset, aistivoimaiset pienoisuniversumit, ovat kuin vihjauksia kaukaisista aurinkokunnista. Taiteen kanonisoinneista vapaat teokset liikkuvat veistosten ja maalausten välimailla ikään kuin
kuljettaen katsojan paikoin avaruudellisten vesistöjen viimeisiin huoneisiin. Ylösalaisin kääntyneet optiset
kosmokset ovat hänelle arvoituksellisen eksistenssin vertauskuvia.

Kivi vastaa ilmapuntarin tavoin mailmaan samoin kuin Fernand Léger: ”Kun elämä on julmimmillaan pitää löytää
leikki”.
Kiven tuotannon polku on tinkimättömän jäljittelemätöntä ja omaehtoista eikä sille löydy vastinetta
Suomesta.

PILVILAIVOJEN VEISTÄJÄ
Kuvataiteilija Harri Kivi on vaikuttanut taide-elämäämme piristävästi ja piikittävästi laajalla rintamalla ja
pitkään. Hänen monet hankkeensa, kuten Kauppala, Puska ja Tervetuloa meille, ovat monella tavalla olleet
täyspainoista yhteisöllistä taidetta. Etenkin suunnittelemallaan Myrsky-hankkeella on ollut laajakantoisia
nuorten sosiokulttuuriseen elämään ulottuvia positiivisia heijasteita.
Selkeälinjaisen ja konkreettisen yhteisötaiteen lisäksi Harri Kivi on ennen kaikkea maalari: Hänen toimintansa
tällä alueella jakautuu kahteen kiinnostavaan lohkoon: Hän on tuonut ornamentin ja pienmuodot takaisin
kuvataiteeseen ja antanut niille vielä ”kiiltoa”, joka on usein valitettavasti tulkittu vain ”entisen mukaan”.
Tämän lisäksi hänen maalaustuotantonsa on tavoitellut ulottuvuuksia, jotka eivät näytä perinteiseltä
maalaukselta vaan tuovat esiin monitasoiset pintojen heijasteet ja suuntaavat siten värin ulos materiasta,
pintojen väliin. Hän on tavoittanut hienosti transparentin värin mahdollisuudet.
Harri Kiven viimeaikaisissa teoksissa muovikuvut ovat avautuneet ja kääntyneet kohti katsojaa. Nyt ne tuijottavat vastaanottajaa ammottavin heijastuksin.
Karjalais-bysanttilaisen torin tumma pitsimäisyys on saanut rinnalleen sen hämmästelevän ja salaamattoman
vastakohdan. Kivi on tyhjentänyt torin ja heijastaa värin valoellipseinä kohti katsojan tilaa. Pilvilaivojen
tuijotus kääntää myös katsojan nurinpäin läpikuultavan kuvun silmänurkkaan.
Pilvilaivojen sisäinen elämä on kirkasta ja valonkelluvaa. Välillä kiiltoämpärin vatsa on tyhjä, välillä sen
täyttävät kimmahtelevat värien metamorfoosit.
Kun aiemmissa teoksissa kosmos sulkeutui kerroksellisesti ja teki arkkitehti Alvar Aallon muovikuvusta sen
vastakohdan, tumman pitsimäisen mikrokosmoksen, nyt konstruktiivinen ihmetys muuttuu heijastusta
vaativaksi vadiksi. Värien harhaileva katse tarkastelee katsojaa laajoin kaarroksin. Heijastukset sijoittuvat
jonnekin teoksen ulkopuolelle – ja kuitenkin häikäisyn tämänpuolisuuteen.
Missä on pinta, huudahtaa Kiven teosten katsoja. ”Näemme vain syvyyttä”! Emme havaitse pintaa heijasteluilta,
kun rakenteet muuttuvat häikäisyiksi. Schein, lume, on tietoinen tavoite. Konstruktiivinen lume, goottilaisen
pyöröikkunan lume, romantiikan hahmoton lume, Pompeijin punaisen lume, lumen (lat.: valo, aukko, ontelo).
Altti Kuusamo, taidehistorian professori.

TAITEILIJAN TEHTÄVÄ
Olen kuullut usein sanottavan, että taiteilijat ovat päättömiä, liioittelijoita ja hulluja. Harri Kivessä tämä
taiteilijoihin liitetty hulluus toteutuu juuri niin kuin sen itse ymmärrän ja hyväksyn kun sillä tarkoitetaan
suurta herkkyyttä, älyä, rohkeutta ja uskallusta ottaa riski. Äärimmillään juuri nämä ominaisuudet pakottavat joitakin taiteilijoita viemään loppuun syvän käsityksensä. Taide syntyy ihmisen henkisen aktiivisuuden,
hänen järkensä ja henkensä yhteistyöstä. Luomistyö edellyttää huomioiden tekemistä, vertaamista ja erojen
havaitsemista. Uutta taidetta pitää luoda täyttämään uusia tarpeita, kun yhteiskunta muuttuu muuttuvat myös
taiteen sanoma ja vaikutus
Taiteilijan tehtävä on levittää henkistä mielihyvää ja viedä sivistystämme eteenpäin ja avata uusia esteettisiä ja
eettisiä arvokokemuksia. Harri Kiven töissä jokainen teos on yksilö jolla on omat vain sille kuuluvat
ominaisuutensa. Kulttuuri on toimintaa jossa kvaliteetit asetetaan vastakkain, kenttä jossa tapahtuva
toiminta on arvojen taistelua. Taiteilijan dilemma on metafyysinen, pyrkimyksenä löytää totuus, jota hän ei
tietenkään löydä mutta matkallaan hän näkee jotain sellaista mitä muut eivät näe. Voimme tavoittaa universaalin vain henkilökohtaisen kokemuksen kautta. Taiteen vastaanottajan on pystyttävä luottamaan siihen, että
taiteilija ei liehittele olettamaansa yleistä makua vaan on tosissaan, pysyy omana itsenään ja säilyttää itsenäisyytensä.
Jorma Uotinen, taiteilijaprofessori.