Juha Tapio Järveläinen

s. 1932, Helsinki – k. 2015
Taidegraafikko, Taidemaalari

Oma esittely

Varoisin mielelläni ikävystyttämästä ketään työtäni koskevilla kuvauksilla, selityksillä ja apologioilla. Itse asiassa tunnen mitä suurinta neuvottomuutta tällaisen tehtävän edessä. Etsimättä nousevat mieleen Wittgensteinin kuuluisat sanat:
"Mitä ei voi sanoa, siitä on vaiettava".
Tämä filosofia mielessäni teen kuitenkin pienen uhkayrityksen ottamalla konkreettisen esimerkin avulla esiin seikkoja, jotka ymmärtääkseni jossain määrin valaisevat työni erästä perusominaisuutta.
Kerran, kauan sitten, aikana, jolloin mieltäni askarruttivat silloiset kuva-ajattelun keskeiset kysymykset, viivan, värin ja muodon dynamiikkaan liittyvät ongelmat, jouduin - osin ekonomisista syistä - syventymään tehtävään, jonka asettamat vaatimukset tuntuivat olevan jyrkässä ristiriidassa tuona aikana omaksumieni tavoitteiden kanssa. Odotettiin nimittäin jonkinlaista visuaalista inventaariota kulttuurihistoriallisesti arvokkaiksi katsotuista kohteista, taloista, porteista, pihoista.
Motivoitumiseni tällaiseen työhön tuntui minusta silloisten kuvan tekemiseen kuuluvien kysymysteni valossa ongelmalliselta. Olin melkoisessa umpikujassa, kunnes sattumalta tutustuin ns. samanaikaisten valöörikontrastien metodiin (Georges Seurat). Kyseistä menetelmää soveltaen tunsin saavani työhön jonkinlaista mielekkyyttä; mustien viivojen verkostosta hahmottuva harmaa-asteikko alkoi virittyä siten, että sen ilme toi mieleeni hiljaisen hyräilyn, jotenkin identtisen noiden vanhojen asumusten kulmilla viipyvän postuumin, hieman surumielisen hiljaisuuden kanssa.
Tämä esimerkkitapaus on myöhemminkin vastaan tulleita tehtäviä ajatellen spesifinen ja tyypillinen. Toistuvasti olen esimerkiksi ajautunut pohdiskelemaan, miten muotokuva on tehtävänä mahdollinen. Moni työ prosessi on muodostunut sellaiseksi, että sitä voisi ehkä parhaiten kuvata vanhalla kaavalla: teesi, antiteesi, synteesi.
Kuvien tekijänä olen näin joutunut vaeltamaan niin sanoakseni haarautuvien polkujen puutarhassa. Vuosikymmenten varrella syntynyt tuotantoni on kohtalon oikusta muodostunut varsin heterogeeniseksi ja poikkitaiteelliseksi. Työni ovat pääosin esimerkkitapauksen tavoin kerrostuneita: eksplisiittinen ulkonainen aihe sekä implisiittinen sisäinen idea, rakenne. J.J. 1988

Koulutus: Suomen taideakatemian koulu 1950 – 54. Prof. A Tuhkan kurssiateljeessa vuosina 1959 – 60. Opintomatkoja Euroopassa 1954 -.
Taidemaalari ja – graafikko, piirtäjä
Materiaalit: Öljy- ja temperavärit / metalligrafiikka: viivasyövytys, kuivaneula/ piirustus: tussi, musta liitu, lyijykynä.
Kuva-ajattelu: klassisuus ja perinteisen modernismin metodit.

Taiteilijan debyytti: Maalauksia, Mostra Internationale Accademia di Belle Arti Milano, 1953.