Jukka Kinanen
Perustiedot
s. 1956, Espoo
Kuvataiteilija, Taidegraafikko
Asuinpaikka: Helsinki
Yhteystiedot
Sähköposti: jukka.kinanen@keuda.fi
Oma esittely
Kaikki sai oikeastaan alkunsa huonosta koulumenestyksestä. Jäin luokalle silloisessa keskikoulussa ja samaan aikaan jäi luokalle myös Pekka S.
Pekka oli ihailtu ja pelonsekaisesti kunnioitettu kaveri mutta myös herkkä ja taiteellinen kaveri. Olimme kuvallisesti pikemminkin kekseliäitä kuin lahjakkaita ja saimme luokalle jääneinä piirtää kuvistunnit luokan takahuoneessa. Saimme myös käyttää puutyöluokka vaativampiin tekeleisiimme. Pekka sai öljyvärit ja sanoi, että minunkin saattaisi olla hyvä kokeilla sellaisia. Niinpä minäkin sain kotoa kinuttua sellaiset maalit. Siitä se sitten lähti. Pekka on muuten ollut menestyvä liikemies ulkomailla eli paremmin kai kävi Pekalle.
Jotenkin pääsin ylioppilaaksi ja samalla Nuorten näyttelyyn 1974 mistä ehkä alkoi se taiteilijan urani. Opiskeluni veivät minut Taideteolliseen korkeakouluun kun sain käsiini TaiKin hakuohjeet vaikka oikeastaan olin menossa akatemiaan. Sen siitä saa kun kansan kielessä mentiin Ateneumiin ilman, että tajuttiin siellä olevan kaksi eri koulua.
Opiskelu monien hienojen opettajien johdolla oli monipuolista ja se heijastuu tekemisessäni. Siksi olenkin jälkeenpäin tyytyväinen valintaani sillä TaiKissa sai siihen aikaan opiskella niin kuvanveistoa kuin grafiikkaa maalauksesta puhumattakaan.
Sitä mitä minuun silloin kylvettiin, niitän edelleen. On asioita joita on parempi ilmaista grafiikan tekniikoilla kuin maalaamalla mutta jotkut hommat vaativa rakentelua. Ajatus on tärkein ja se pitäisi saada esiin. Minua askarruttaa myös käsityön suhde ajatukseen. Rakastan taidegrafiikan vanhanaikaisia tapoja tehdä kuvaa ja sitä käden ja silmän yhteistyötä yhdessä perinteen kanssa mutta sen rinnalle kaipaan myös jotakin syvällisempää. Taiteen tekijä ei saa päästää itseään helpolla. Siksi onkin uskallettava koetella rajojaan. Taiteen maailmassa ei voi pelata varman päälle sillä taiteessa ei ole todellisia pikavoittoja. Rehellisyys ja ahkeruus maan perivät.
Ilmaisuni on monipuolista enkä pelkää kokeilla uutta. Silti minusta tuntuu, että pyörin kuitenkin samojen peruskysymyksien äärellä niin kauan kun saan niistä kuvissani selvän. Grafiikkani on erilaista kuin maalaukseni tai kollaasini mutta pyrin niissä hahmottamaan historiaa ja ihmisenä olemista unohtamatta kauneutta ja taitoa kuvata vilpittömästi asioita niin ulkoisesta maailmasta kuin sisäisestänikin.
Pekka oli ihailtu ja pelonsekaisesti kunnioitettu kaveri mutta myös herkkä ja taiteellinen kaveri. Olimme kuvallisesti pikemminkin kekseliäitä kuin lahjakkaita ja saimme luokalle jääneinä piirtää kuvistunnit luokan takahuoneessa. Saimme myös käyttää puutyöluokka vaativampiin tekeleisiimme. Pekka sai öljyvärit ja sanoi, että minunkin saattaisi olla hyvä kokeilla sellaisia. Niinpä minäkin sain kotoa kinuttua sellaiset maalit. Siitä se sitten lähti. Pekka on muuten ollut menestyvä liikemies ulkomailla eli paremmin kai kävi Pekalle.
Jotenkin pääsin ylioppilaaksi ja samalla Nuorten näyttelyyn 1974 mistä ehkä alkoi se taiteilijan urani. Opiskeluni veivät minut Taideteolliseen korkeakouluun kun sain käsiini TaiKin hakuohjeet vaikka oikeastaan olin menossa akatemiaan. Sen siitä saa kun kansan kielessä mentiin Ateneumiin ilman, että tajuttiin siellä olevan kaksi eri koulua.
Opiskelu monien hienojen opettajien johdolla oli monipuolista ja se heijastuu tekemisessäni. Siksi olenkin jälkeenpäin tyytyväinen valintaani sillä TaiKissa sai siihen aikaan opiskella niin kuvanveistoa kuin grafiikkaa maalauksesta puhumattakaan.
Sitä mitä minuun silloin kylvettiin, niitän edelleen. On asioita joita on parempi ilmaista grafiikan tekniikoilla kuin maalaamalla mutta jotkut hommat vaativa rakentelua. Ajatus on tärkein ja se pitäisi saada esiin. Minua askarruttaa myös käsityön suhde ajatukseen. Rakastan taidegrafiikan vanhanaikaisia tapoja tehdä kuvaa ja sitä käden ja silmän yhteistyötä yhdessä perinteen kanssa mutta sen rinnalle kaipaan myös jotakin syvällisempää. Taiteen tekijä ei saa päästää itseään helpolla. Siksi onkin uskallettava koetella rajojaan. Taiteen maailmassa ei voi pelata varman päälle sillä taiteessa ei ole todellisia pikavoittoja. Rehellisyys ja ahkeruus maan perivät.
Ilmaisuni on monipuolista enkä pelkää kokeilla uutta. Silti minusta tuntuu, että pyörin kuitenkin samojen peruskysymyksien äärellä niin kauan kun saan niistä kuvissani selvän. Grafiikkani on erilaista kuin maalaukseni tai kollaasini mutta pyrin niissä hahmottamaan historiaa ja ihmisenä olemista unohtamatta kauneutta ja taitoa kuvata vilpittömästi asioita niin ulkoisesta maailmasta kuin sisäisestänikin.
