Jussi Jäälinoja
Perustiedot
s. 1937, Yli-Ii – k. 2017
Kuvanveistäjä, Taidemaalari
Yhteystiedot
Sähköposti: jussi.jaalinoja@gmail.com
Oma esittely
"Kun kysytään, mikä taiteen tekemisessä innoittaa, haluaisin mainita yhtenä monien joukosta valon kokemisen. En tarkoita tässä tuollaista varsin normaalia esteettistä valoilmiötä luonnossa, esineissä... vaan sisäistä valoaistimusta, jonka saattaa kokea kuoleman läheisyydessä ennen pimeyteen vajoamista. Tämä kokemus saattaa olla kaikkia perusteita järkyttävä.
Niin kyynisesti kuin saatankin suhtautua tähän narrinpeliin, jota elämäksi kutsutaan voin tuolloin epäillä, oliko tällä kompuroinnilla sittenkin joku tarkoitus. Oliko minulla sittenkin jokin tehtävä. Olisiko se tehtävä se, että saisin jotakin aikaan joka liikuttaisi hitusen verran asioita myönteisempään suuntaan.
Me tarvitsemme tähän pimeään maailmaan suunnattomasti valoa. Uskoa, että me kaikesta huolimatta selviämme tästä ja tulevasta kaaoksesta, peloista. Siitä valtavasta uutisvyöörytyksestä, joka on valtaosaltaan negatiivista, kirkuvan härskiä oksennusta. Kodit täyttyvät uutisten verestä, nälästä, sairaudesta. Kysyn. Eikö olisi toivo, lohdutus jossakin mahdollista. Vaikkapa edes korvikemaailmassa, haavemaailmassa, jonka edustajia taideteokset ovat.
Omiin töihini olen koettanut saada myös jotakin positiivista. Murusen kauniista turhuudesta, kuten Mika Waltari sanoi. Kaunista väririnnastusta tarvitaan, kuten myös rumia yhdistelmiä, ettei totuus unohtuisi.
Merkillistä on se, että kun maailman kokee ahdistavana ja synkkänä, saattaa töihin tulla vekkulia huumoria. Onhan sanottu, että huumori on surun seuralainen. "
(Jussi Jäälinoja, Ajatuksia taiteen tekemisestä)
Niin kyynisesti kuin saatankin suhtautua tähän narrinpeliin, jota elämäksi kutsutaan voin tuolloin epäillä, oliko tällä kompuroinnilla sittenkin joku tarkoitus. Oliko minulla sittenkin jokin tehtävä. Olisiko se tehtävä se, että saisin jotakin aikaan joka liikuttaisi hitusen verran asioita myönteisempään suuntaan.
Me tarvitsemme tähän pimeään maailmaan suunnattomasti valoa. Uskoa, että me kaikesta huolimatta selviämme tästä ja tulevasta kaaoksesta, peloista. Siitä valtavasta uutisvyöörytyksestä, joka on valtaosaltaan negatiivista, kirkuvan härskiä oksennusta. Kodit täyttyvät uutisten verestä, nälästä, sairaudesta. Kysyn. Eikö olisi toivo, lohdutus jossakin mahdollista. Vaikkapa edes korvikemaailmassa, haavemaailmassa, jonka edustajia taideteokset ovat.
Omiin töihini olen koettanut saada myös jotakin positiivista. Murusen kauniista turhuudesta, kuten Mika Waltari sanoi. Kaunista väririnnastusta tarvitaan, kuten myös rumia yhdistelmiä, ettei totuus unohtuisi.
Merkillistä on se, että kun maailman kokee ahdistavana ja synkkänä, saattaa töihin tulla vekkulia huumoria. Onhan sanottu, että huumori on surun seuralainen. "
(Jussi Jäälinoja, Ajatuksia taiteen tekemisestä)