Kai Rentola
Perustiedot
s. 1955, Kaarina
Kuvataiteilija, Kuvanveistäjä, Paperitaiteilija, Taidegraafikko
Asuinpaikka: Helsinki
Oma esittely
Teen veistoksia yleensä paperista, metallista ja puusta. Piirrän myös ideoitani ja toteutan niitä joskus mustavalkoisena grafiikkana. Kuvantekeminen on minulle pakkomielteen omaista. ”Olen kiinnostunut yhä uudelleen puhtaasti muodon ja rakenteen tutkimisesta, käytännön osaamisesta, jota on vaikea käsittää teoreettisesti.
Palaan aina käsittelemään universaaleja muotoja ja samoja teemoja, luen kirjoja uudestaan. Materiaali ohjaa minua. Taiteen tekeminen on siten minulle pyrkimystä osata, ymmärtää ja toistaa maailmaa sitä kautta, enemmän merkityksiä, ei niinkään estetiikkaa”.
Nautin siinä eniten keksimisestä ja löytämisestä ja siitä ilosta ei pääse osalliseksi se, joka seuraa muiden jälkiä, kuten Jorge Luis Borgés niin osuvasti kirjoittaa.
Paperi on minulle avain muihin materiaaleihin. Alunperin halusin valita ja käyttää jotain matalan kulttuuriarvon omaavaa ja ympäristöekologian kannalta kestävää materiaalia, jossa sisältö ja muoto olisivat yhtä. Paperitaiteen käsite tuli minulle tutuksi vasta myöhemmin.
En pidä taiteessa yleistämisestä tai luokittelusta. Ihailin Robert Smithsonia siitä kuinka hän osasi käyttää peilejä ja luoda tilaa, mutta en silti pidä peileistä yleensä tai käsitetaiteesta erityisesti. Pidän monista alunperin japanilaisista taiteilijoista, mm. Isamu Nogutchin tilataiteesta, Hiroshigen grafiikasta, Kurosawan unista, tai Miazakin Henkien kätkemästä. Monesti lainaan ja saan paljon jostain ihan nimettömästä ja monikulttuurisesta.
Helsingissä 6.2. 2017
Kai Rentola
Palaan aina käsittelemään universaaleja muotoja ja samoja teemoja, luen kirjoja uudestaan. Materiaali ohjaa minua. Taiteen tekeminen on siten minulle pyrkimystä osata, ymmärtää ja toistaa maailmaa sitä kautta, enemmän merkityksiä, ei niinkään estetiikkaa”.
Nautin siinä eniten keksimisestä ja löytämisestä ja siitä ilosta ei pääse osalliseksi se, joka seuraa muiden jälkiä, kuten Jorge Luis Borgés niin osuvasti kirjoittaa.
Paperi on minulle avain muihin materiaaleihin. Alunperin halusin valita ja käyttää jotain matalan kulttuuriarvon omaavaa ja ympäristöekologian kannalta kestävää materiaalia, jossa sisältö ja muoto olisivat yhtä. Paperitaiteen käsite tuli minulle tutuksi vasta myöhemmin.
En pidä taiteessa yleistämisestä tai luokittelusta. Ihailin Robert Smithsonia siitä kuinka hän osasi käyttää peilejä ja luoda tilaa, mutta en silti pidä peileistä yleensä tai käsitetaiteesta erityisesti. Pidän monista alunperin japanilaisista taiteilijoista, mm. Isamu Nogutchin tilataiteesta, Hiroshigen grafiikasta, Kurosawan unista, tai Miazakin Henkien kätkemästä. Monesti lainaan ja saan paljon jostain ihan nimettömästä ja monikulttuurisesta.
Helsingissä 6.2. 2017
Kai Rentola
