Tarkastelen teoksissani luonnon ja kulttuurin liitoskohtia ja tapoja, joilla ihminen pyrkii valjastamaan luontoa tarpeisiinsa. Työskentelyni aiheet kumpuavat työskentely-ympäristöistäni.
Rakennan installaatioita eläinolennoista ja kysyn, miten katsomme eläimiä? Mitä on luonto? Millä lailla ihmisen toiminta jättää jälkiä ympäristöön?
Hyödynnän installaatioissani mm. terästä, nahkaa, turkista sekä valokuvia, piirustusta ja videota. Kierrätysmateriaaleissa näkyy ajan patina eli jälkiä eletystä elämästä: kulumia, naarmuja ja likaa. Materiaalin katoavaisuus on veistoksiani ja valokuviani yhdistävä tekijä. Ambivalentti kauneus kiinnostaa minua: samanaikainen houkuttelevuus ja vastenmielisyys, synteettinen ja orgaaninen, järjestelmällisten rakenteiden tiukka geometria ja ornamenttinen rönsyily.
Luonnonilmiöiden ja teknologioiden kohtaaminen on eräs työskentelyni lähtökohdista. Minua inspiroivat pohjoisen luonnon karunkarheat piirteet ja siinä näkyvät merkit ihmisen ponnisteluista. Teosteni aiheet kumpuavat työskentely-ympäristöstäni. Vaikka luonnossa tapahtuvien asioiden havainnointi on tärkeä osa työskentelyäni, teokseni kertovat kuitenkin enemmän ihmisen toiminnasta kuin luonnosta: tavasta, jolla luonto muutetaan hyödykkeeksi ja raaka-aineeksi. Teosteni juuret rönsyävät eläintarhoissa, tieteiskirjallisuuden hybridiolennoissa, saduissa, wunderkammereissa ja koti- ja hyötyeläinten maailmassa.
Toinen kiinnostuksen kohteeni vie minut toisella tavalla vieraantuneisiin piilotajunnan maisemiin. Olen usean vuoden ajan valokuvannut Baltian maissa sijaitsevia, entisen Neuvostoliiton armeijan jälkeensä jättämiä, hylättyjä ydinohjustukikohtia ja muita sotilasalueita. Tovin tyhjillään olleet, järeät rakennukset ovat enää rapistuvia luurankoja. Betonilaattatiet sammaloituvat ja pusikoituvat. Luonnon elinvoima voittaa ihmisen tekemät rakennelmat.