Kaikki alkaa valosta. Kalevi Liskin työhuoneeseen paistaa aamuaurinko. Maalaukset kylpevät keltaisessa. Keltainen on Liskille rakas väri. Se kertoo valoisasta asenteesta elämään. Se on iloa. Taiteilija palaa keltaiseen kerta toisensa jälkeen. Valon jälkeen tulee rytmi. Valkoinen rytmittää kuvapintaa niin kuin tauot rytmittävät musiikkia. Maalaukseen tulee liikettä, se on täynnä välkettä, kontrasteja ja valoa. Läheltä voi erottaa palettiveitsen voimakkaat vedot. Väri kurkottaa katsojaa kohti.
Liski ei tee luonnoksia vaan lähestyy jokaista maalaustaan seikkailuna. Ensimmäinen kontakti kankaaseen on ainutkertainen ja siitä avautuvat suunnat ovat aloittamisen hetkellä arvoituksia taiteilijalle itselleenkin. Hän tutkii ja työstää maalauksia eri suunnista. Pyöritteleminen ja toisin näkeminen on kiinnostavaa, yhdessä teoksessa on monta.
”Tuntuu, että olen vasta löytämässä sen, mitä haluan. Olen etsinyt pitkään”, taiteilija sanoo. Löytöretkeen pääsee mukaan antautumalla. Maalaukset pyytävät vain avaamaan silmät.
- Raisa Jäntti