Miten kulkisimme oviaukosta, joka ei olisi tyhjä? Lukittu ovi herättää aina uteliaisuutemme, mitä onkaan sen takana? Tyhjä paperi, kangas tai tila tuntuu sisältävän lukemattomia mahdollisuuksia.
Tutustuin Helsingissä 1981 japanilaisesta kulttuurista kertovaan näyttelyyn
” MA tila-aika Japanissa”( 1).
Näyttely esitteli japanilaisten tavan kokea tila aja aika yhteismitallisesti, eikä toisistaan eroteltuina sarjallisina järjestelminä niin kuin meillä lännessä. Laajan ”MA”-käsitteen moniulotteisen tulkinnan esittely ei ole lyhyessä tekstissä mahdollista (2).
Näyttelyn suurinta antia oli tyhjän tilan ymmärtäminen yhtä tärkeänä tai jopa tärkeämpänä kuin objekti. Se on johtanut polulle, jossa voin tarkastella ilmiöitä sekä objektin että sitä ympäröivän tyhjän tilan kautta. Suomessa synonyymina tyhjyydelle voisi olla hiljaisuus.
Tilan tai ajan visualisoinnin olen kokenut haasteelliseksi ja loputtomaksi. Aina löytyy uusia tasoja lähestyä asiaa.
Teoksieni sanoman voisi kiteyttää visuaalisiksi kysymyksiksi tilasta ja ajasta. Kutsunkin niitä usein ”hiljentymisobjekteiksi ” vastakohtana nykyajan kiireiselle ja materialistiselle elämäntavalla.
”Nykyajan hektisessä elämänrytmissä tyhjä tila voi kadottaa tyhjyytensä –tyhjyyden, joka on olemisen mahdollisuuden ainetta! Näin meidät karkotetaan mahdollisuuksien valtakunnasta”(3).
Kari Laitinen
Kirjallisuutta:
1. ”MA” tila-aika Japanissa. Helsingin kaupungin taidemuseon julkaisuja n:o 2, 1981
2. Tyhjä – kylissä ja kaupungeissa, taloissa ja tavaroissa, Tapio Periäinen, Alvar Aalto-museo, Jyväskylä, 1998, ISBN 951-664-014-1.
3. Tilan poetiikka, Gaston Bachelar, Helsinki, 2003, ISBN 952-5180-54-9, (Ranskankielinen alkuteos, La poétique de l´escape, 1957