Bio
Kiba Lumberg on suomalainen taidemaalari, kuvataiteilija, performanssitaiteilija ja videotaiteilija. Lumbergin sukujuuret ovat idästä että lännestä, keitoksessa lisänä on myös romaniverta.
Lumbergin vanhemmat ovat käsityöläinen Vieno Irene Berg, isä tanssija, läkkiseppä että elämänkulkuri Aleksander Lumberg.
Lumberg on opiskellut Taideteollisessa korkeakoulussa mustalaisväestön taidekäsityön pienyrittäjäkurssilla 1983–1984, sen jatkokurssilla 1984–1985. Hän on ollut Taideteollisen korkeakoulun ylimääräinen opiskelija vuosina 1985–1987 yleisellä linjalla.
Lumberg oli tehnyt opintomatkan Sutoritsin taideakatemiaan 1986 (Skopje, ent. Jugoslavia) sekä taide- ja kulttuurimatkan Italian Firenzeen 1988. Hän opiskeli laulua vuosina 1979–1981 Helsingin konservatoriossa. Lisäksi hän on opiskellut yksityisesti klassista laulua eri opettajien johdolla useita vuosia. Lisäksi Lumberg on toiminut freelancer-näyttelijänä ja ollut Helsingin Kellariteatterissa.
Lumbergin ensimmäinen näyttely oli 1993 Suomen Taiteilijain 98. vuosinäyttely Karkkilassa. Sen jälkeen hän on pitänyt näyttelyjä vuosittain. Hänen teoksiaan on julkisissa kokoelmissa.
Lumberg oli vuoden 2007 eduskuntavaaleissa Vasemmistoliiton ehdokkaana ja sai 273 ääntä. Eurovaaleissa vuonna 2009 hän sai 975 ääntä. Lumberg on myöhemmin eronnut Vasemmistoliitosta.
Kirjailija ja kuvataiteilija Kiba Lumberg sai jo lapsena tuntumaa siitä mitä syrjintä on. Romanilapsia nimiteltiin, ja perheet joutuivat 60-luvulla asumaan varsin surkeissa olosuhteissa. Äiti kannusti tyttöä opiskelemaan. Lumberg joutui kuitenkin kotivelvollisuuksien tähden olemaan usein poissa koulusta. Myöhemmin hän kuitenkin urhoollisesti jatkoi opiskeluaan.
Vanhoissa tapakulttuureissa yleensä mies on perheen pää kuten myös Lumbergin perheessä oli. Nainen oli alamainen, jota mies saattoi tarvittaessa kurittaa. Myös tyttölapsia opetettiin raatamaan ja alistumaan jo pienestä pitäen.
Tuohon aikaan oli vanhoilliset perhearvot vallassa. Valitettavasti edelleen jatkumona välittyy nämä samat arvot, joissa eriarvoisuus on todellista oli sitten valkoinen, musta, keltainen tai kaikkea siltä väliltä. Ristiriitoja on yhä edelleen näitten asioiden tiimoilta.
Kiba Lumberg tunsi jo varhain, ettei halunnut elää tällaista elämää. Hän pakeni jo lapsena lastenkotiin opettajansa avustamana.
Se, että nainen kirjoittaa mustalaisyhteisöstä sisältäpäin, tai yleensä tiukoista vanhoillisista tapakulttuureista, jossa miespalvontakultti voimissaan, on suorastaan uhkarohkeaa, sillä vastaavissa tapakulttuurissa mies on edelleen ehdoton perheen ja suvun pää.
"Tässä väkivaltaisessa maailmassa olisi tärkeintä, että kaikilla olisi ihmisarvo kaikesta huolimatta. Aika ei ole valitettavasti muuttanut asenteita, vaan edelleen vanhojen perinteiden mukaan naisten ja lasten asema on kyseenalainen mustalaiskulttuurissa", Lumberg sanoo.
Hyvinvoinnista huolimatta Suomessa vieroksutaan edelleen Lumbergin mukaan erilaisuutta ja kaikkea sitä mikä poikkeaa valtavirrasta. Siksi onkin hyvin vaikeaa löytää oman elämänsä väylä. Lumberg kyseenalaistaa edelleen vapautta onko sitä olemassa, vai elämmekö tilanteissa, jossa muut määrittelevät meidän vapautemme.
Sukupolvien kestänyttä väkivallan kierrettä on vaikea katkaista. Lumberg sanoo olevansa sen verran hullu idealisti, että uskoo rauhaan. "Miksi väkivaltaa pitäisi hyväksyä?"
Hän pitää itseään ennen kaikkea maailmankansalaisena, taiteilijana.
Hän on aina ollut kulttuurinsa kapinallinen.
