Marje Viitala

Perustiedot

Kuvataiteilija, Taidegraafikko
Asuinpaikka: Tampere

Yhteystiedot

Puhelinnumero: +35844-261 4107

Oma esittely

Sinisessä pehmeässä valossa kuvamaailmani hahmot kertovat omaa tarinaansa ihmisyydestä, toiveista ja tunteista. Luonto luo omia hiljaisia verkkojaan, antaen valon heijastaa tunteita.

Taide saa muotonsa elämästä ja ajatukset kiteytyvät näkymättömästä näkyväksi, uni ja valvemaailma sekoittuvat filosofian ja runon kaltaiseksi näkymäksi.

Tekniikkana käytän perinteistä syvä- ja kohopainografiikkaa: etsausta ja puupiirrostekniikkaa. Toisinaan kokeillen muitakin materiaaleja. Se irroittaa työskentelyä tutummista askeleista ja herättää aina jotain uutta ja tukee vanhaa. On välillä mentävä kauemmaksi, jotta pääsee takaisin lähelle.
Etsaukset piirrän suoraan laatalle luonnostelematta; teen teokset flow- ajatuksella, annan kuvalle tilaa hengittää ja ajatusten viedä. On tärkeää, että alitajunta puhuu vapaasti.
Valmista aihiota työstän monotypiamaisin keinoin ja haen siihen valopisteitä, tooneja.

Työ elää, joka prosessin kautta lopulliseen muotoonsa.

___________________________

Marje Viitala on kolmannen polven kuvataiteilija ja taidegraafikko. Tekniikkana hän käyttää perinteikästä koho- ja syväpainoa; metalligrafiikkaa sekä puupiirrostekniikkaa.
Viitala on syntynyt Vammalassa ja työskentelee nykyisin Tampereella. Taidekoulutuksen hän on saanut Kankaanpään taidekoulussa, graafisella linjalla.
Näyttelyitä Viitala pitää laajasti niin paikallisesti, valtakunnallisesti kuin kansainvälisesti mm. 10th Douro Biennal, Portugali, Paradise Art Galleria, Japani; Suomen puupiirtäjät, Northern art scandinavia collaboration Japan-finland, Riihimäen taidemuseo; Suomen puupiirtäjien seuran 4. vuosinäyttely, Kustaa Hiekan taidemuseo; Uusin silmin-näyttely suomi100 juhlanäyttely.

Hän kuuluu Suomen taidegraafikot ry:n, Suomen puupiirtäjiin, Tampereen taiteilijaseuraan, taiteilijayhteisö Avarataide ry:n. Järjestöissä hän toimii myös luottamustoimissa.

Teoksia Viitalalla on Tampereen taidemuseossa, Sastamalan ja Nokian kaupungin kokoelmissa sekä yksityiskokoelmissa.
Näytä biografia

Ajankohtaista


  • Yksityisnäyttely: Tampere, Kulttuuritalo Laikku. Museokorvaus.
    Laikun Studio  9.8.–14.9.2025

  • Yksityisnäyttely: Nokian kulttuuritalo Virta, Nokia
    Taidetila Raami  3.10-14.11.2025
    Lisäksi vuosittaiset tapahtumat mm. Tampereen taiteilijaseuran Talo täynnä taidetta, Suomen taidegraafikoiden yhteisnäyttelyt etc..2026

  • Kuukauden Taiteilija toukokuu 2026. Mältinranta.
    Taidelainaamon esittely.

Bio

KASVANUT TAITEESEEN

Synnyin kuvataiteen piiriin. Isäni oli Raimo Viitala. Sanon aina, että olen elänyt kaksi taiteilijuutta; omani sekä isäni taideuraa vierestä seuraten.

Isäni taide näytti minulle jo pienestä pitäen taiteen mielenkiintoisen maailman, joka veti minua kuin kesäilta yöperhosia valoa kohti. Pidin ilmaisun vapaudesta ja tulkinnallisuudesta.

Pienenä varoin lattialle ripoteltujen gessottujen taulujen kavalkadia, jotka vain makasivat tyhjinä räsymattojen ja aurinkoläiskien värittämällä lattialla. Vielä ei ollut aika paljastaa mitä tauluihin tulee; yhteiskuntakritiikkiä vai jotain muuta syvältä sisimmästä. Kenties tällä kertaa tuleekin individualistista surrealismin sävyttämää metafyysistä mielen kuvausta. Huone hiljentyy keskittymiseen ja täyttyy öljyvärien paksusta raskaasta tuoksusta, hieman metallisesta ja nenään tunkeutuvasta. Tärpättiä, vernissaa, pigmenttejä. En tiedä pidänkö tuoksusta. Se on kuitenkin vallannut vahvasti kodin. Isäni istuutuu viininpunaisen telineen äärelle. Hahmottelee jotain suurpiirteisesti ja astuu askeleen taakse. Katsoo ja nostaa siveltimen avukseen nähdäkseen mittasuhteet, onko kaikki kohdallaan voiko aloittaa seuraavan vaiheen.

Teos valmistuu pikkuhiljaa, välillä aina pohtien onko saavuttanut sen minkä halusi ilmaista.

Istun sohvalle käpertyneenä ja katselen edelleen. Nyt teos on valmis ja isäni kutsuu tiukasti äitiäni katsomaan sitä. Hän pyyhkii kätensä tiskaamisen jäljiltä valkopunaruudullisen pyyhkeeseen ja tulee katsomaan. Ensimmäinen kriitikko, jonka painoarvo on tärkeä. Alkaa keskustelu teoksesta. Onko jotain mitä ei ole huomioitu. Onko kaikki niin kuin pitää ja miten ilmaisu onnistui. Äitini tutkii teosta tarkasti, hieman tunnustellen miten taiteilija kokee onnistuneensa, kyselee ja varmistaa. Kritiikki on pehmeätä ja myötäilee meren aaltojen lailla isäni mielikuvia ja tuo välillä esiin karikon. Kriittisyyttä yhteisymmärryksessä.

Olen elänyt koko elämäni taiteen piirissä ja olen kolmas taiteilijasukupolvi. Näistä kolmesta sukupolvesta   olen elänyt yhtä taiteilijaelämää, seurannut toista ja saanut kaikuja kolmannesta.

Isoisäni Ensio Viitala opiskeli Helsingin piirustuskoulussa. Hän toimi kivipiirtäjänä mm. arabian satu ja kesäkukka on hänen piirtämä, opetti taidetta ja teki maisema ja muotokuvamaalauksia. Sodan aikaan toimi tk-piirtäjänä.

Isäni opiskeli Turun taidekoulussa 1952. Tältä pohjalta syntyi myös tiivis Otto Mäkelän Pro Arte-ryhmä. Surrealismista tuli isälleni vahva henkinen työväline, johon hän teki oman vahvan näkemyksensä.

Äidin kesäloman aikaan teimme koko perhe taidematkoja eri museoihin. Pieneen punaiseen miniin, pakkasimme keltaisen kupoliteltan, siniset makuupussit, ilmapatjat ja muut retkivarusteet. isäni toimi taidekritiikona ja me saimme kulttuurin täyteisiä lapsuusmuistoja. Kotiin päästyämme kirjoituskoneen naputus alkoi jo kello viisi aamulla. Tekstien oli määrä mennä suomen kuvataideuutisiin.

Lapsuuden taidekasvatus oli suuri ja päätin hakea taidekouluun, koska olin huomaamatta kasvanut kiinni taiteeseen. Halusin tehdä oman tulkintani. Hain Kankaanpään taidekouluun.

Omassa taiteessani isältäni sain esikuvan taiteen rohkeasta vapaasta ilmaisukeinoista ja symbolismista. Surrelistis – naivismista, jossa myös leikillisyydellä on osansa, tuli puolestaan minulle keino ilmaista itseäni. Eläimet sekä kasvit ovat vahvassa asemassa taiteessani ja ne voivat olla joko symbolistisia tai toimia ihan itsenään.
Sinisessä pehmeässä valossa kuvamaailmani hahmot kertovat omaa tarinaansa ihmisyydestä, toiveista ja tunteista. Luonto luo omia hiljaisia verkkojaan, antaen valon heijastaa niitä.  Taide saa muotonsa elämästä ja ajatukset kiteytyvät näkymättömästä näkyväksi. Uni- ja valvemaailma sekoittuvat filosofian ja runon kaltaiseksi näkymiksi.

Tekniikkana käytän 1500-luvulla kehitettyä syvä- ja 1300-luvulla kehitettyä kohopainografiikkaa: etsausta ja puupiirrostekniikkaa. Toisinaan kokeilen muitakin materiaaleja. Se irrottaa työskentelyä tutummista askeleista, ja herättää aina jotain uutta tukien vanhaa. On välillä mentävä kauemmaksi, jotta pääsee takaisin lähelle.

Metalligrafiikassani yksi kantavia teemoja on valo pimeydessä.  Valo voi olla konkreettista tai henkistä. Etsaukset piirrän suoraan laatalle luonnostelematta; teen teokset flow -ajatuksella, annan kuvalle tilaa hengittää ja ajatusten viedä. On tärkeää, että alitajunta puhuu vapaasti. Työstän valmista aihiota monotypiamaisin keinoin ja haen siihen valopisteitä, tooneja. Työ elää jokaisen vaiheen kautta lopulliseen muotoonsa.
Linoleikkauksissa minua kiehtoo kuvanveiston ja piirroksen välimaastossa oleva erityislaatuisuus sekä viivan ja pinnan vahvuus.
Taide on matka sieluun, jonka perimmäinen tarkoitus on saada mielikuvat visuaaliseen muotoon tekniikasta riippumatta.