Nanna Susi
Perustiedot
s. 1967, Vääksy
Kuvataiteilija
Asuinpaikka: Helsinki ja Rooma
Yhteystiedot
Puhelinnumero: +358 50 5163312
Sähköposti: nanna(at)nannasusi.fi
Oma esittely
Toisella puolella rantaa
Olen maalannut Meilahden taidehallin näyttelyssä olevat teokset kuluvan vuoden 2025 aikana. Minulle on tyypillistä heittäytyminen. Tammikuussa heittäydyin tämän näyttelyn tekoon. Pidin yhden kesälomapäivän. Tiedän, että tavassani tehdä asioita ei ole mitään järkeä.
En uinut kesällä yhtäkään kertaa, mutta tavallaan uin lopulta hieman pidemmän matkan. Pääsin perille ja nyt olen rantautunut. Meilahden taidemuseo on meren rannalla. Se on mielestäni Helsingin kaunein näyttelytila. Matka kannatti.
Maalaukseni ovat rakkaussuhde elämän kanssa.Teosten läpi kulkee ihastunut sydän. Korpit koputtavat peltomaisemissa, meri kohtaa maan, pienet veneet heiluvat aallokoissa, kulhot ovat täytetty hedelmillä, puut kurkottavat taivasta, ruusutarhat ovat hoidettuja tai hoitamattomia, tuulee, on kylmä, on kuuma. Vuoret ovat olemassa, jotta niiden huipulle kiivetään. Enkelit lohduttavat ja opastavat. Kyyneleet täyttävät meren ja sydämet lyövät. Kaiken keskellä on suuri rauha. Paratiisi voisi olla tässä, tänään ja nyt.
Ankkuri tuntemattomaan
Kaikki alkaa valkoisesta tyhjästä kankaasta. Kaikki alkaa myös sisäsyntyisestä kommunikoinnin tarpeesta. Taiteilijana heijastan kankaalle ajatukseni ja tunteeni. Tavallaan lähestyn asioita, joita en näe. Jossakin vaiheessa ranta tulee aina vastaan. Ja taas se seuraava ranta. Ja seuraava. Ajatukset tavoittavat maan, sielu ihastuu auringonnousuun. Mieli heittää ankkurin tuntemattomaan.
Sanotaan, että ihminen ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, mutta jokainen meistä tietää, ettei se oikeastaan ole totta. Meidän mielemme ja sydämemme ovat aina maailman ympäri matkalla, alati liikkuvaisina, ei ainoastaan auringon ympäri vaan myös valoa kohti.
Kuljetusalus aisteille ja ajatuksille
Taiteen tekemisen vaikeus on tehdä näkymätön näkyväksi.
Meidän aistimme tarttuvat nauruun, itkuun, haltioidumme hetkittäin syksyn tuulen pyyhkiessä kasvojamme. Mistä tulee vieno savun tuoksu? Koira haukkuu ennen kuin hiljaisuus särkyy. Toisen ihmisen lämmin käsi on todellinen ja totta. Silmiin katsominen on päivän tärkein hetki. Kyyneleet maistuvat suolaisilta ja suklaa sulaa suuhun.
Maalaaminen on kuudes aisti. Maalaaminen on aistien ja ajattelun sekoituspakka. Se on nöyrä kuljetusalus, jolla kuljetaan muodottomia muotoja, horjuvia ajatusrakennelmia, säihkyviä valaistumisia, pyörryttäviä tunteita ja värjättyä valoa toiselle puolelle rantaa ja takaisin. Päämäärää ei aina ole, kotiin ei aina löydä, mutta on horisontti, joka pysyy. Horisontti antaa ikuisen tasapainon.
Pitkälle katsominen kirkastaa ajatuksen
Horisontti on maailman pisin silta. Se yhdistää meidät kaikki. Silta on ajatus, jonka risteykseen kuljemme silmiemme nuoralla. Niin kuin maa ja taivas erotetaan toisistaan, me kiinnitymme horisonttiin ja olemme toisella puolella rantaa.
Yksittäinen ihminen on aina elämän keskipiste. Me tavallaan olemme keskittyneet painovoimaan, mutta sen ympärillä on horisontti.
Ihmisen on hyvä katsoa niin pitkälle kuin silmä kantaa. Pitkälle katsominen on tunteiden ja ajattelun kirkastamista. Tähän väliin sijoittuvat tietoisuus, menneisyys ja tulevaisuus. Kipu ja onni. Omalla kohdallani myös maalaukset.
Kun katsoo tarpeeksi kauan ja tarpeeksi pitkälle, jossain vaiheessa enkelit tulevat vastaan.
Helsingissä 31.8.2025
Nanna Susi
Olen maalannut Meilahden taidehallin näyttelyssä olevat teokset kuluvan vuoden 2025 aikana. Minulle on tyypillistä heittäytyminen. Tammikuussa heittäydyin tämän näyttelyn tekoon. Pidin yhden kesälomapäivän. Tiedän, että tavassani tehdä asioita ei ole mitään järkeä.
En uinut kesällä yhtäkään kertaa, mutta tavallaan uin lopulta hieman pidemmän matkan. Pääsin perille ja nyt olen rantautunut. Meilahden taidemuseo on meren rannalla. Se on mielestäni Helsingin kaunein näyttelytila. Matka kannatti.
Maalaukseni ovat rakkaussuhde elämän kanssa.Teosten läpi kulkee ihastunut sydän. Korpit koputtavat peltomaisemissa, meri kohtaa maan, pienet veneet heiluvat aallokoissa, kulhot ovat täytetty hedelmillä, puut kurkottavat taivasta, ruusutarhat ovat hoidettuja tai hoitamattomia, tuulee, on kylmä, on kuuma. Vuoret ovat olemassa, jotta niiden huipulle kiivetään. Enkelit lohduttavat ja opastavat. Kyyneleet täyttävät meren ja sydämet lyövät. Kaiken keskellä on suuri rauha. Paratiisi voisi olla tässä, tänään ja nyt.
Ankkuri tuntemattomaan
Kaikki alkaa valkoisesta tyhjästä kankaasta. Kaikki alkaa myös sisäsyntyisestä kommunikoinnin tarpeesta. Taiteilijana heijastan kankaalle ajatukseni ja tunteeni. Tavallaan lähestyn asioita, joita en näe. Jossakin vaiheessa ranta tulee aina vastaan. Ja taas se seuraava ranta. Ja seuraava. Ajatukset tavoittavat maan, sielu ihastuu auringonnousuun. Mieli heittää ankkurin tuntemattomaan.
Sanotaan, että ihminen ei voi olla kahdessa paikassa samaan aikaan, mutta jokainen meistä tietää, ettei se oikeastaan ole totta. Meidän mielemme ja sydämemme ovat aina maailman ympäri matkalla, alati liikkuvaisina, ei ainoastaan auringon ympäri vaan myös valoa kohti.
Kuljetusalus aisteille ja ajatuksille
Taiteen tekemisen vaikeus on tehdä näkymätön näkyväksi.
Meidän aistimme tarttuvat nauruun, itkuun, haltioidumme hetkittäin syksyn tuulen pyyhkiessä kasvojamme. Mistä tulee vieno savun tuoksu? Koira haukkuu ennen kuin hiljaisuus särkyy. Toisen ihmisen lämmin käsi on todellinen ja totta. Silmiin katsominen on päivän tärkein hetki. Kyyneleet maistuvat suolaisilta ja suklaa sulaa suuhun.
Maalaaminen on kuudes aisti. Maalaaminen on aistien ja ajattelun sekoituspakka. Se on nöyrä kuljetusalus, jolla kuljetaan muodottomia muotoja, horjuvia ajatusrakennelmia, säihkyviä valaistumisia, pyörryttäviä tunteita ja värjättyä valoa toiselle puolelle rantaa ja takaisin. Päämäärää ei aina ole, kotiin ei aina löydä, mutta on horisontti, joka pysyy. Horisontti antaa ikuisen tasapainon.
Pitkälle katsominen kirkastaa ajatuksen
Horisontti on maailman pisin silta. Se yhdistää meidät kaikki. Silta on ajatus, jonka risteykseen kuljemme silmiemme nuoralla. Niin kuin maa ja taivas erotetaan toisistaan, me kiinnitymme horisonttiin ja olemme toisella puolella rantaa.
Yksittäinen ihminen on aina elämän keskipiste. Me tavallaan olemme keskittyneet painovoimaan, mutta sen ympärillä on horisontti.
Ihmisen on hyvä katsoa niin pitkälle kuin silmä kantaa. Pitkälle katsominen on tunteiden ja ajattelun kirkastamista. Tähän väliin sijoittuvat tietoisuus, menneisyys ja tulevaisuus. Kipu ja onni. Omalla kohdallani myös maalaukset.
Kun katsoo tarpeeksi kauan ja tarpeeksi pitkälle, jossain vaiheessa enkelit tulevat vastaan.
Helsingissä 31.8.2025
Nanna Susi
Ajankohtaista
Toisella puolella rantaa
22.10.2025-22.3.2026
Meilahden Taidehalli
Tamminiementie 6
00250 Helsinki
ti-su 11-18
https://meilahdenkartano.fi/taidenayttelyt/
nanna susi studio
Fleminginkatu 6
00530 Helsinki
https://www.nannasusi.fi/
