Niina Lehtonen Braun käyttää töissään löytömateriaalien ja omien kuva-aiheiden, piirrosten ja maalausten sekä valokuvien monipuolisia yhdistelmiä luoden näistä kollaaseja. Hän on valmistunut Kuvataideakatemiasta v. 2000 (lopputyönäyttely 1999). Vuodesta 2000 hän on asunut vakituisesti Berliinissä, Saksassa. Kollaasien lisäksi hänen tuotantoonsa kuuluu videoita, installaatioita ja performansseja.
"Lehtonen Braunin kollaasien voima syntyy rajojen rikkomisesta ja tyylien uudelleenmäärittelystä ennenmin kuin taidekaanoneiden tukemisesta ja ylläpitämisestä – kuten myös muilla taiteilijoilla aina saksalaisesta dadaistista Hannah Höchistä ja Kurt Schwittersistä Tracey Eminiin, joille on ominaista paljastaa yksityinen julkisille katseille. Siinä missä Hannah Höch ainoana kuuluisana naispuolisena dadaistina huvitteli valokuvamontaaseissaan patriarkaalisen järjestyksen kustannuksella ja sillä, mitä pidettiin normaalina naiseutena, hänen töissään on kuitenkin havaitavissa tietynlaista optimismia teknologiaa ja sen suhdetta modernia naista kohtaan. Lähes sata vuotta myöhemmin Niina Lehtonen Braunin teokset paljastavat sukupuoliroolien jakauman pysyvyyden näyttämällä, kuinka lasten lasten kasvatus ja lohduttamisen tyyppiset tehtävät sitkeästi ja itsestäänselvästi edelleen kuuluvat naisille. Kollaasisarjassaan Lehtonen Braun jäljittää niitä ongelmakohtia, jotka kuuluvat jokaisen äidin identiteettiin, ja luo näin reflektiolle avoimen dialektisen tilan."
Fouad Asfour: "Mother Said" 2011