Petri Kaverma

s. 1963, Helsinki
Kuvataiteilija, tutkijatohtori
Asuinpaikka: HELSINKI

Yhteystiedot

Oma esittely

Petri Kaverma on kuvataiteilija ja tutkijatohtori, joka tekee valokuvia, videoita ja sekatekniikalla toteutettuja veistoksia, mutta useimmiten hän on työskennellyt kapean ja erikoistuneen käsitteellisen ympäristötaiteen parissa. Kaverma on opettanut useissa taidekouluissa; hän on kuratoinut näyttelyitä ja järjestänyt visuaalisen taiteen ja ympäristötaiteen hankkeita sekä Suomessa että ulkomailla.

Kaverma valmistui kuvataiteen tohtoriksi vuonna 2012, ja hänen väitöskirjansa, Tyhjä piha – Häiriö ja hiljaisuus [nyky]taiteessa, käsitteli taiteen hiljaisuutta ja häiriöitä – sitä, millaisia ​​häiriöitä taide aiheuttaa erilaisissa ympäristössä.

Postdoc-tutkijana hän on käsitellyt kuoleman kulttuurisia ja visuaalisia näkökohtia. Kriittisen designin alueelle sijoittuvassa tutkimuksessa hän on pyrkinyt löytämään uusia ratkaisuja yleisön kohtaamiseen. Pyrkiessään luomaan vuoropuhelua teosten ja niiden fyysisen ja sosiaalisen ympäristön välillä, Petri Kaverma on paljon velkaa taiteilijoille, kuten Robert Smithsonille (1938–1973), joka myös etsi ”fiktiota, jota todellisuus ennemmin tai myöhemmin jäljittelee”
Näytä biografia

Bio

Visual artist, postdoctoral researcher Petri Kaverma has worked as visual artist 30 years. He is unbiased in the choice of media for his work but mostly he has worked into rather narrow and specialized area of post-conceptual arts. Kaverma has taught in several art schools; he has curated exhibitions and organised visual art and environmental art projects both in Finland and abroad.

He graduated as Doctor of Fine Arts in the year 2012 and his doctoral thesis handled about the silence and disturbance of art, what kind of disturbances art causes in the environment. At the moment he runs an artistic research project that explores the cultural and visual aspects of dying. The project seeks new solutions to encounter the audience and to work as an artist and researcher in the delicate area of death.

Aiming to create a dialogue between the works and their physical and social setting, Petri Kaverma owes a great deal artists like Robert Smithson (1938 –1973) who was also seeking “the fiction that reality will sooner or later imitate”.