Satu Kiuru

s. 1964, Tyrväntö
Kuvataiteilija
Asuinpaikka: HÄMEENLINNA

Yhteystiedot

Puhelinnumero: 040 5892627

Oma esittely

Aika
Kehittelen usein ideoitani pitkään, jolloin aika ja sattuma vaikuttavat teokseen tai jokin löydetty esine voi muuttaa työskentelyn kulkua. Työskentelen usein samojen aiheiden parissa eri tekniikoilla; valokuvaus, grafiikka ja video ovat minulle tasaveroisia keinoja käsitellä asioita, joita myös veistän, piirrän tai maalaan. Koen, että aika antaa tiedostamattomalle tilaa toimia, kehittää ideaa eteenpäin.

Kehollisuus
Olen havainnut, että tieto ei liiku yksisuuntaisesti ihmisen päästä käteen, vaan että fyysinen toiminta, kuten piirtäminen luo uutta tietoa, jonka ihminen käsittää työskentelyprosessissa fenomenologisesti kehonsa välityksellä.

Tiedostamaton
Teoksissani usein esiintyvä hevosen kaltainen hahmo kuvaa ennemminkin olemisen eksistenssiä, kuin hevosta kauniina eläimenä. Hevoshahmoissani tiivistyvät monet eri tasot, jolloin se kykenee edustamaan asioita joita on vaikea kuvailla sanallisesti. Olen kiinnostunut ihmisen omituisesta suhteesta omaan itseensä ja ulkopuoliseksi luokittelemaansa luontoon. En kuitenkaan halua julistaa teoksillani mitään tiettyä kantaa, ennemminkin haluan pohtia suhdettani maailmaan ja tuoda esille ihmisen eläimellisen puolen, joka meissä kaikissa on läsnä ohuen sivistyskerroksen alla.

Tutkiminen
Tällä hetkellä olen kiinnostunut piirtämisen mahdollisuudesta yhteisötaiteen välineenä. Yhteisötaideprojekteissani katsoja ei ole vain pelkästään sivusta seuraaja, vaan osallistuu piirtämällä tapahtumaan. Olen nähnyt, kuinka tämä toisensa näkeminen piirtämisen avulla ja yhteinen tekeminen antavat laitosmaisessa ympäristössä elävän pitkäaikaispotilaan tai maahanmuuttajan elämään merkityksellisyyden tunnetta.

Myös väitöstutkimukseni käsittelee näitä edellä kertomiani aiheita ja niissä ilmeneviä tiedostamattomaksi luokiteltavia piirteitä.
Näytä biografia

Ajankohtaista

Työskentelen tällä hetkellä Suomen Kulttuurirahaston päärahaston myöntämällä apurahalla. Teen väitöstutkimusta Aalto yliopiston taiteiden ja suunnittelun korkeakouluun. Kirjoitan väitöstutkimukseni raporttia, jossa käsittelen tiedostamattomaksi luokiteltavien piirteiden ilmenemistä kuvataiteellisessa prosessissa.

Bio

Hakeuduin taidekouluun 1991, koska uskoin, että taide antaa vastauksia elämän peruskysymyksiin.  Olen opiskellut keskeisimmissä taidekoulussa Etelä- ja Itä-Suomessa joko kokopäiväopiskelijana tai tehden erityisopintoja. Minkä jälkeen olen todennut että vastauksien sijaan löydän vain lisää kysymyksiä. Myöskään ulkomaan opinnot eivät ole antaneet minulle korkeinta tietoa,  joten opiskelen edelleen.

Kuvaavinta työskentelystäni on se, että minulla on vahva tarve kyseenalaistamiseen ja ilmaisuvälineen vaihtamiseen teoksen sisällön vaatimuksen mukaan. Kaikki muu on mahdollista. Usein käsittelen teoksissani asioita, joita en itsekään vielä tietoisella tasolla ymmärrä.  Teoksiani on ollut esillä sekä yksityis että yhteisnäyttelyissä koti- ja ulkomailla, sekä näytteillä erilaisissa julkisissa tiloissa ja valtion taidekokoelmassa.

Asioiden kehittäminen ja yhteisöllisyys on kuulunut aina osana työskentelyyni: Olen perustanut 1997 yhdessä Maj-Lis Ronikomäen kanssa taiteilijoiden yhteisen työhuoneen ja erillisiä ateljee tiloja tarjoavan yhdistyksen Paperihuone ry:n Hämeenlinnaan, Lapin yliopiston kanssa yhteistyötä tekevän Kuvataidelinjan Sääksmäellä toimivan 125-vuotiaan Päivölän opiston tiloihin vuonna 2013 ja olen Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen puheenjohtaja.

Yhteisöllisyyden lisäksi olen pitkään ollut kiinnostunut tiedostamattoman ilmenemistä ja merkityksestä ihmisen elämässä. Näin ollen on luontevaa, että tarkastellen myös taiteellisessa väitöstutkimuksessani kuvataiteellisessa prosessissa ilmeneviä tiedostamattoman piirteitä. Olen pitänyt aiheesta esitelmiä muun muassa Milanon nykytaiteen akatemian kansainvälisessä konferenssissa, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulun konferensseissa Helsingissä ja Wienin yliopistossa Viktor Frankl instituutin kongressissa.

Tutkimuksen teko on osa elämäntapaani ja ajatustani siitä, että ihmisen olisi hyvä säilyttää lapsen kaltainen fenomenologisesti tarkasteleva asenne maailmaan.