Sinikka Mirjam Kurkinen
Perustiedot
s. 1935, Joutseno
Taidemaalari
Asuinpaikka: Imatra
Yhteystiedot
Puhelinnumero: 040 7304771
Oma esittely
Sinikka Kurkinen: VÄRIN VALLAT I, II
Sinikka Kurkinen (s. 1935) on Suomen nykymaalauksen klassikoita. Hänellä on takanaan ura, jolla hän on edennyt määrätietoisesti väriä ja valoa tutkien. Väri on yleensälevitetty sileästi. Maalausten selkeät pinnat hehkuvat milloin kirkasta ja loisteliasta milloin mystistä tummaa valoa.
Pintojen kirkkaasti leikkauttavat rajaukset saavat ajattelemaan japanilaisten puupiirrosten selkeyttä, joskin Kurkisen teosten mittakaava on aivan toinen. Väririnnastusten rikkaus ja tekotavan tietoinen koristeellisuus vievät samoin katsojan itämaiseen suuntaan. Maalausten ilmapiirissä on silti pohjoismaista viileyttä.
Sinikka Kurkisen häikäisevä kolorismi on Suomen taiteessa melko epätavallista. Hänen opettajansa akateemikko Sam Vanni (1908-1992), joka itsekin oli sangen poikkeuksellinen koloristi, oivalsi Kurkisen erityislaadun, ja tiedetään Vannin pitäneen Sinikkaa kaikkien lupaavimpana oppilaanaan. Ranskassa kouluttautuneen Vannin konkretismiin verrattuna Sinikan maalaukset ovat kuulaampia ja keveämpilikkeisiä. Niiden tunne on hyvin feminiinistä.
Luonteenomaista Sinikka Kurkiselle on mustan väripinnan ilmekkyys. Musta on hänen maalauksissaan syvää ja puhuttelevaa, musikaalista. Musikaalisia vaikutelmia hänen maalauksistaan muutoinkin välittyy.
Ja mielialan kuvastajia ovat vähintään yhtä paljon kuin konkreettisen väripinnan runoutta. Hänen värimaalimassaan ja tekotavassaan voi nähdä myös bysanttilaisen perinteen vaikutusta, jolle hänen synnyinseutunsa Venäjän lähituntumassa on luontaisena lähteenä ja taustana.
Opiskeluaikojaan lukuun ottamatta Sinikka Kurkinen on elänyt ja työskennellyt Etelä-Karjalassa, Imatralla. Karjalaiset sukujuuret ovet pitäneet hänet lujasti kotiseudulla. Sinikka kuuluu siihen sukupolveen, joka joutui aloittamaan taiteilijauransa Suomessa sodanjälkeisinä niukkoina aikoina.
Varsinkin naisten oli vaikeaa saada jalansijaa taiteen keskiössä. Araksi itseään luonnehtiva Sinikka Kurkinen näki ainoaksi vaihtoehdoksi palata Karjalaan ja syventyä maalaamiseen siellä, missä ainakin työskentelytilat sekä työrauha olivat saatavilla ja missä itäsuomalainen luonto ja kulttuuri olivat synnynnäisenä voimavarana.
Soili Sinisalo
Museojohtaja emerita
Sinikka Kurkinen (s. 1935) on Suomen nykymaalauksen klassikoita. Hänellä on takanaan ura, jolla hän on edennyt määrätietoisesti väriä ja valoa tutkien. Väri on yleensälevitetty sileästi. Maalausten selkeät pinnat hehkuvat milloin kirkasta ja loisteliasta milloin mystistä tummaa valoa.
Pintojen kirkkaasti leikkauttavat rajaukset saavat ajattelemaan japanilaisten puupiirrosten selkeyttä, joskin Kurkisen teosten mittakaava on aivan toinen. Väririnnastusten rikkaus ja tekotavan tietoinen koristeellisuus vievät samoin katsojan itämaiseen suuntaan. Maalausten ilmapiirissä on silti pohjoismaista viileyttä.
Sinikka Kurkisen häikäisevä kolorismi on Suomen taiteessa melko epätavallista. Hänen opettajansa akateemikko Sam Vanni (1908-1992), joka itsekin oli sangen poikkeuksellinen koloristi, oivalsi Kurkisen erityislaadun, ja tiedetään Vannin pitäneen Sinikkaa kaikkien lupaavimpana oppilaanaan. Ranskassa kouluttautuneen Vannin konkretismiin verrattuna Sinikan maalaukset ovat kuulaampia ja keveämpilikkeisiä. Niiden tunne on hyvin feminiinistä.
Luonteenomaista Sinikka Kurkiselle on mustan väripinnan ilmekkyys. Musta on hänen maalauksissaan syvää ja puhuttelevaa, musikaalista. Musikaalisia vaikutelmia hänen maalauksistaan muutoinkin välittyy.
Ja mielialan kuvastajia ovat vähintään yhtä paljon kuin konkreettisen väripinnan runoutta. Hänen värimaalimassaan ja tekotavassaan voi nähdä myös bysanttilaisen perinteen vaikutusta, jolle hänen synnyinseutunsa Venäjän lähituntumassa on luontaisena lähteenä ja taustana.
Opiskeluaikojaan lukuun ottamatta Sinikka Kurkinen on elänyt ja työskennellyt Etelä-Karjalassa, Imatralla. Karjalaiset sukujuuret ovet pitäneet hänet lujasti kotiseudulla. Sinikka kuuluu siihen sukupolveen, joka joutui aloittamaan taiteilijauransa Suomessa sodanjälkeisinä niukkoina aikoina.
Varsinkin naisten oli vaikeaa saada jalansijaa taiteen keskiössä. Araksi itseään luonnehtiva Sinikka Kurkinen näki ainoaksi vaihtoehdoksi palata Karjalaan ja syventyä maalaamiseen siellä, missä ainakin työskentelytilat sekä työrauha olivat saatavilla ja missä itäsuomalainen luonto ja kulttuuri olivat synnynnäisenä voimavarana.
Soili Sinisalo
Museojohtaja emerita
